torstai 1. marraskuuta 2012

Tunnemyrskyä

Kylläpäs on viikkon alku tuntunut rankalta. Yllätyksenä kuitenkaan ne tunteet eivät ole nousseet painonpudotuksesta, vaan jostain aivan muusta. Olen aloittanut syyskuun alussa työskentelyn uudella osastolla. Työ on hyvin erilaista kuin mihin olen tottunut viimeiset neljä vuotta. Paljon on uutta opittavaa ja se kuluttaa suuresti energiaa. Työn niin fyysinen kuin henkinenkin kuormitus on kasvanut jättimäisesti. Alkuviikko on ollut erityisen tunnerikasta paristakin syystä. Työpäivät ovat olleet hyvin stressaavia ja tavallaan surullisiakin. Alkuviikon ahdistusta on lisännyt myös tämän päivän kontrollikäynti samaisessa firmassa oman "sairauden" merkeissä. Joka vuosi, tiettynä aikana joudun jännittämään olenko terve seuraavinakin kuukausina, eli syöpäkontrolli-käynti oli tänään. Kaikki näyttää hyvältä, joten voin iloisin mielin  jatkaa kohti tulevaa. Kuitenkin joka kerta, ennen tuloksia sitä itkee, jännittää ja pelkää pahinta. On vaan opittava elämään sen pelon kanssa. Onneksi ne tunteet joita koin, hallitsevat vain muutamina päivinä/viikkoina vuodessa.

3. Cambridge-viikko on alkanut hyvin. Mieliteot ovat olleet hallinnassa. Eilen rankan työpäivän jälkeen saimme kotiimme ihania vieraita, jotka saivat kaikki huolet ja murheet unohtumaan ja sain nauttia kuukauden ikäisen pikkumiehen terapeuttisesta seurasta, kiitos Julius <3
Vieraidenkin johdosta puunattiin kämppää pikaisesti ja sain otettua muutamia kuvia tästä ihanasta paikasta, jota ylpeänä kutsun meidän kodiksemme. Laitan kuvat omaan päivitykseen, niin lukija voi skipata ne helposti, jollei toisten huoneet kiinnosta :) Kiva päivittää tänne jotain muutakin kun purnaamista läskeistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti