maanantai 30. joulukuuta 2013

Piparin puputtamista

Odotan uuden vuoden vaihtumista. On se jännä, et ihmisen on valittava joku tietty ajankohta milloin aloittaa syömisien tarkkailu/vähentäminen/laihdutus, eikä voi vain aloittaa sitä heti. Miksi sen pitää olla kuukauden ensimmäinen päivä, miksi aina sitten seuraavana maanantaina. Mulla se nyt on 1.1.14. Tuntuu, et kaapissa olevat piparit huutaa mun nimeä. Kovasti oon koittanut niitä tuhota pois ennen ylihuomista.

Sain mieheltä joululahjaksi kehonkoostumusmittarin. Joku voisi ottaa sellaisen lahjan loukkauksena, mutta itsepähän toivoin. Ehkä on helpompi tarkkailla tutulla laitteella edistymistä. Samaan vekottimeen totuin cambridge-valmentajan luona. 2 viikon saldo oli +200g painon nousua. Johtuneeko vaa an vaihdosta (aina voi toivoa) vai jouluherkuista, mene ja tiedä. Tsempillä kuiteskin eteenpäin.


Tänään kävin Alpon kanssa tunnin vaunulenkillä. Kovin tehokasta lenkkeilyä se ei ehkä ollut, koska vauhti oli melko hidas, eikä hengästyttänyt, mut hei kaippa se alku on kuitenkin :)

Makoisia vuoden viimeisiä hetkiä muillekkin!

torstai 26. joulukuuta 2013

Karu totuus

Let´s talk about babyweight. Eli ne raskauskilot. Paljonko niitä tuli? Niitä tuli komeat 21,7kg. Raskaaksi tullessani elämänmuutos projektini oli mallillaan. Olin laihtunut huikeat 18kg ja uskoin jotakin tapahtuneen päässäkin. No asiahan on niin, että läski on läski vielä vuosikaudet laihtumisen jälkeen. Pää ei vaan toimi niin nopeasti kuin kroppa ja aineenvaihdunta. Kun vauva lähti kasvamaan oli hiilaritarve alkamassa, jota seurasi herkkuhimot ja kuinkas kävikään. Turvotus ilmeni kroppaan kun testi näytti plussaa. Kaikesta pahoinvoinnistakin huolimatta kaikki mitä ei tulisi syödä maistui taas, aivan kuin mitään laihtumista ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Koko raskauden ihmiset ympärilläni hiplasivat pyöristynyttä vauvamahaani ja kehuivat kuinka söpö se on. Minusta se ei ollut niin söpö. Turvotessani oli kokoajan paha olla. Olinhan jo ollut se hoikistunut, aktiivinen liikkuja. Halusin sen takaisin. 16 rv:ltä alkaen supisteli aina rasituksessa joten liikunta ei onnistunut enää. Eikä jaksanut. Eikä viitsinyt.

Ruokahaluni katosi sairaalassa ennen synnytystä. On käsittämätöntä kuinka kevyt olo on nyt kun vauva ei ole mahassa. 9kg jäi sairaalaan. Huomaan, että turvotus on alkanut laskemaan. Varsinkin kasvoista. Vihkisormus ei vielä mahdu mutta toiveikas jo olen. Olen päättänyt nyt jouluajan vielä sallia itselleni niitä asioita mitkä nyt maistuu, mutta vuoden alusta tarkempi linja syömisten suhteen jatkuu. Hiilarittomaan elämään en vielä palaa, kun kuiteskin imetän.

Tästä on nyt hyvä jatkaa, pitäähän sitä tavoitteita olla. Ensimmäinen tavoiten on laihtua mittoihin ennen raskautta.

Yhteenvetona:
Paino ennen raskautta: 71 kg
Paino ennen synnytystä: 92,7 kg
Paino viikko synnytyksen jälkeen: 83,7 kg
Vasen: viikko ennen synnytystä, oikea: viikko synnytyksen jälkeen

Alpo

Piitkä ja raskas raskaus on takana ja joulun paras lahja on täällä. Pieni poikamme syntyi rv 39+0. Syntymä paino 3205g ja pituus 48cm.


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Baby shower

Baby shower - tuo Ameriikasta rantautunut vauvajuhla tulevalle äidille voi tuntua jonkun mielestä -ei todellakaan suomalaisten tavalta-, mutta kun se omalle kohdalle sattuu, niin voi kuinka ihanaa se oli :) Arvostan ystävieni salamyhkäisyyttä jolla saivat minut täysin yllätettyä.





Viime keväänä vietimme ystäväni Mushkan vauvajuhlaa, jossa mainitsin, että jos joskus mulle tälläistä järjestetään niin haluan pippeli kakun. No, sitä saa mitä tilaa :) Kaikki kuulemma alkoi jo aikaa sitten, siis se juhlien suunnittelu. Kuitenkin tiistaina tällä viikolla mieheni kyseli, että onko meillä jotakin lauantaina ja kertoi hänellä olevan minulle jokin yllätys. Hän myös kertoi tarvitsevani passin ja vaihtovaatetta. Siinä sitten kävin viikon aikana kaikki vaihtoehdot laivaristeilystä hotelliyöhön läpi pienessä mielikuvituksessani. Kuitenkaan lisää vihjeitä ei tippunut..


Puolilta päivin lauantaina lähdimme laukun pakkaamisen jälkeen autolla. Mietin, että miksi pakattu laukku piti jättää kotiin. Vastaukseksi sain, että tuodaan oma auto myöhemmin kotiin, jolloin laukun voi noutaa samalla. Mieheni vei minut syömään hänen valitsemaansa ravintolaan Panimoravintola Plevnaan. Oli kiva käydä syömässä tietämättä mihin ravintolaan ollaan menossa. Syömisen jälkeen menimme elokuviin, jonka Santeri oli itse valinnut. Hyvin miehisenä elokuvavalintana oli Selänne. No, ihan jees, tykkäänhän minä jääkiekosta. Kotiin ajeltaessa mies puhui puhelimeen kaverinsa kanssa ja kertoi meidän olevan aikataulun kanssa jäljessä tai jotakin. Siinä sitten mietin et just, kivoja yllätyksiä ollut, mut eikö me jatketakaan iltaa kahden vaan esim. kotibileissä hänen kavereidensa kanssa, (Hieman harmitti kun olin aiemmin alkuviikosta tämän yllätyspäivän vuoksi perunut sovitun illanvieton oman ystäväni Maikun kanssa), että nytkö ilta päättyy miehen kavereiden seurassa. Lähdetäänkö me sittenkin porukalla laivalle?





Kotiin päästyäni ihan normaaliin tapaan riisuin kenkäni ja laittaessani avaimiani tutulle hyllylle ihmettelin miksi vieras huivi on hyllyllä, jossa ei mun huivit ole? ja miksi vauvan makuuhuoneen ovi on kiinni? Se ei ole koskaan kiinni. Samalla aloin itkeä kun tajusin huivin olevan oikeasti jonkun muun ja että täällä on nyt muitakin. Samalla syttyi selkäni takana valot ja kasa ystäviähän siellä oli.

Sain vaippoja ja kauniin itsetehdyn nahka-niittipannan sekä jokainen oli lahjoittanut jonkinlaisen palvelun esim. vaipan vaihdot päivän ajan tai vapaa päivä vanhemmille tms. Tytöt olivat myös hankkineet tilkkutäkkiin tarvikkeet ja sitähän sitten rupattelun lomassa ommeltiin. Takapuolelle painettiin käpälänjäljet ja niistä muokattiin pöllöt. Mushkalle keväällä väsättiin samanlainen peitto.



Sambasiskot tekaisivat myös helmistä jonkinmoisen "äitiyshenkikorun". Siinä kaikessa häkellyksessä tää meni hieman ohi mut siinä se ranteessa on :) Olin vielä tänä aamunakin ihan häkeltynyt miten mut saatiin niin hyvin huijattua/yllätettyä ja olen huippu onnellinen kaikesta siitä mitä oli järjestetty. Pakatun laukun sain tyhjätä ja onneksi passia ei tarvittu.


Kiitos rakkaat <3

Vanha Porvoo

Männä viikolla vierailin siskoni luona Porvoossa. Ensin ajeltiin Helsinkiin hieman tuhlaileen vauvan vaatteisiin ja sieltä sitten siskon luokse Porvooseen. Oon käynyt muutamia kertoja Porvoossa, mutta koskaan aiemmin en ole saanut mentyä vanhaan kaupunkiin käveleskeleen. Nyt sitten näpsin kuvia, tarkoituksena oli tutustua kamerani saloihin ja oppiakin jotain, mutta ylläri pylläri nyt katson kuvia koneelta niin ei ole mitään hajua et millä asetuksella parhaat kuvat ovat tulleet. Onkohan tää ikuisuus projekti oppia ottaan hyviä kuvia..





Vanhasta kaupungista löytyi ihania pikkuliikkeitä, joissa oli käsitöitä, kodin sisustusta ja lahjatavaroita. Ikäväkseni sain kokea myös Venäläisten turistien röyhkeyttä heidän ryysiessään Brunbergin liikkeessä mua työnnellen et pikaisesti mahaani suojellen poistuin paikalta. Siinä kun muutaman neliön liikkeeseen tunkee 40 ihmistä kerralla tulee rennommallekin tyypille torikauhu.










Tää kakkupala oli niin makea et söin vain yhen kolmasosan siitä. Parempikin niin kun nyt oon joutunut ottaan käyttöön iltaisin pitkävaikutteisen insuliinin kun yön jälkeiset verensokerit on liian korkeat :(


maanantai 28. lokakuuta 2013

My Little Pony

 



Muistatteko vielä My Little Ponyt? Minä muistan ehkä liiankin konkreettisesti. Viime viikolla korjailtiin tyvikasvua kuntoon ja tarkoituksena oli tummentaa violettia raitaa tukassani. Kyllähän sen tiedän että raskaushormonit voivat muuttaa värjäysprosessia ihan kummallisesti, mutta en nyt ihan uskonut et näin pieleen voi mennä. Tukka käyttäytyi ihan oudosti. Ensin violetti alue alkoi muuttua vihreäksi, sitten korjailun myötä siniseksi. Kokeiltiin epätoivoisena neutralisoida ketsupilla (kyllä ketsupilla, se kuulemma voi toimia) muttei sekään auttanut. Kahden päivän kokeilujen myötä jouduin luopumaan violetista ja tyytyä ruskeaan...

Tänään kävin hieman haikein mielin töissä luovuttamassa pukukopin ja avaimet. Jäin siis nyt virallisesti sairasloman kautta äippälomalle. Aamulla myös tutustuin Bonne-mangososeeseen viilin kanssa ja ihan ok se oli. Ei vedä vertoja mango-piltti-viili yhdistelmälle, mutta eiköhän pönikkä tule syötyä.



































Kävin myös ihanassa Bistro Venlassa lounaalla. Savulohi-leipäjuustosalaatti on ihan paras! Suosittelen lämpimästi kokeileen http://bistrovenla.com/ osoitteessa Kauppakatu 6, 33210 Tampere.

Ennen illan sambatreenejä (joissa en voi enää tehä mitään supistusten vuoksi, kuin kuunnella mahan kanssa rytmiä) käytiin miekkosen kanssa tuhlaamassa Pylarn O. Pyretissä.

Pitäähän sitä pienellä olla tonttulakki valmiina. Kivat viikon jatkot kaikille!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Minä ja Hän


Niin on 32. raskausviikko pyörähtänyt käyntiin. Tämä viikko on vielä virallisesti kesälomailua, mut ilmoitin töihin työkunnon olevan haavetta ja realistisesti jatkan sairaslomalla äitiysloman alkuun. Olen taas tämän viikon työleskenä kun mies on työreissussa. Kävin pienellä kävelylenkillä (kun en niihin pitkiin ole enää supistelujen vuoksi pystynyt moneen viikkoon) Lyylin kanssa. Tuntuu lujaa selässä kun koira kiskoo ja ite varoo kaatumasta. Muutoinkin olo on jo ahdas ja kovasti odottelen sitä et vauva laskeutuu lantioon ja päästää keuhkoja pinteestä. Vauvan liikkeet ovat luonnollisesti voimakkaammat ja säännöllisemmät. Eilen oli hauska tilanne kun vauva pelästyi elokuvateatterissa leffasta tullutta pamausta. Maha hypähti samalla kun pamahti. Luulisi pienen jo tottuneen kovaan meteliin samban vuoksi, mut ääni tais päästä yllättään. Kivaa alkavaa viikkoa!




sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Syksyä

Taas on viikko vierähtänyt ja huomenna alkaa raskauden 30. viikko eli 10. viikkoa jäljellä! Viikko on tosiaan kulunut verensokereita mitatessa ja onnekseni ne ovat olleet normaalit. Viikko on kulunut myös sambakeikkaillessa Tampere Areenalla salibandyn seurana. Pikku hiljaa alkaa tuntua et mun sambakeikat alkaa oleen tän syksyn osalta ohi. Maha on vaan tiellä ja ei selkeästi jaksa olla niin täysillä mukana soitossa kuin ennen mahaa. On kuitenkin ollut hauska huomata, kun bateria soi vauva on hiljaa ja rauhallinen ja kun rytmi lakkaa, niin meno mahassa alkaa. Aivan kuin hän vaatisi lisää. Tänään sylittelin muutaman kuukauden ikäistä Hildaa samban soidessa kovaa ja korkealta ja lapsi oli kuin kotonaan. Se mihin jo mahassa tottuu, ei pelota/ihmetytä syntymän jälkeen. Toivottavasti meidän bebe ymmärtää myös rytmin päälle. Vierailtiin myös viikonloppuna kauniissa häissä.

Oon pohtinut blogin sisältöä tavallaan jatkon kannalta (a.k.a. lapsen synnyttyä). Varmasti laihdutusblogin luonne hieman muuttuu kun lapsi on jokapäiväisessä elämässä ja vaikuttamassa joka asiaan. Odotan kuitenkin et taas pääsen salille ja tuottaan kuvia ja juttuja myös treenimaailmasta. Uskonkin et tän kirjoittaminen painottuu vuodenvaihteessa painonpudotukseen vauvakilojen osalta ja painon hallintaan sekä perhe-elämään. Olen suunnitellut tonne sivupalkkiin saman tyylisen painotaulukon kun oli aiemminkin, laitan siihen sitten kertyneet raskauskilot ja tavoitepudotuksen näkyville. Eipä mulla toki hurjaa lukijakuntaa ole, jotka odottaisivat jotakin erityistä tekstiä, joten toivottavasti ne lukijat seurailevat edelleen, vaikka täällä lapsihöpinää joukossa onkin. Itsellenihän tätä pääasiassa kuitenkin kirjoitan.

Tässä hieman viikon kuvasaldoa...

  











































torstai 3. lokakuuta 2013

Sormenpäät hellänä


















Sormenpäät hellänä. Tässäpä se syy. Viimeviikolla oli siis sokerirasitus, jonka tuloksena on raskausdiabetes diagnoosi. No, äiti Jenni oli pettynyt itseensä, mutta hoitaja Jenni oli suht rauhallinen tuloksen suhteen, koska ylitin raja-arvon vain paastosokerin suhteen. Raja oli siis 5,3 ja mun tulos oli 5,4. Muut kaksi arvoa oli helposti alle rajojen. En siis jaksa kantaa huolta ns. normaaleista verensokereista. Diagnoosi kuitenkin tuli ja pamahti ja kotiseuranta sokereiden suhteen viikon ajaksi.

Mittaan siis viikon ajan 4 kertaa vuorokaudessa verensokerin seuraavasti: heti herättyä ja tunti aamupalan syömisen jälkeen. Sitten mittaan vielä kaksi kertaa tunti aterian jälkeen joko lounaasta, päivällisestä tai iltapalasta. Puoltoista vuorokautta on nyt pistelty ja kaikki tulokset ovat normaalit. Hieman ehkä kiristää tää pistely kun sormenpäät on herkät. No, enhän mä tätä turhaan tee ja viikon pitäisi riittää, jos arvot ovat normaalit. Kolmella poikkeavalla arvolla varsinkin paastoarvoista saa ekstraviikon pistellä.

Tässä vielä muutamat photot kuluvan viikon menoista. Aikaslailla se keskittyy tällä viikolla olevaan Floorball Championship Cup:iin jossa sambakoulumme edustaa kaikkina viitenä päivänä kannustuksen ja esiintymisien muodossa.