H-Päivä

Hiljattain juttelin työkaverin kanssa siitä kuinka vuorotyöläisen viikonloppuvapaat kuluu kesäisin ystävien häissä. No meilläpä ei tuota ongelmaa ollut ystäville tuottaa päänvaivaksi vaan päätimme astella vihille arkisesti maanantaina 26.8.2013. 

Meidät vihittiin maistraatissa. Ollaan molemmat oltu pitkään sitä mieltä et halutaan käyttää pennoset syntyvään vauvaan eikä kalliisiin juhliin. Olihan siellä hieman liukuhihna-meininki kun sisälle vihkitilaan pyydettiin "seuraava" samalla kun muut ihmiset jonottivat rekisteröimään venettään tai vastaavia asioita hoitaakseen. Vihkikaava oli lyhyt mutta asia oli pätevää. Henkikirjoittaja puhui perheestä ja sen merkityksestä. Puolisoiksi julistettiin ilman suudelmia ja taputuksia kun todistajatkin pyydettiin ko. virman toimesta. 

Ei kaikki niin karua ollut kuin ehkä moni kuvittelee. Kävin aamulla kampaajalla ja Janika meikkas mut nätiksi. Rennosti kävin ostaan sulholle kuteet 2h ennen vihkimistä. Vihkimisen jälkeen käytiin kävelemäs Hatanpään rantoja kuvan ottamisen vuoksi. Siitä suuntasimme The Grill ravintolaan. Loppuilta sujui rauhassa kotona töllön edessä. Mitä muuta sitä tarttis?

Vapaapäivä

Äiti on vähän väsynyt. Taitaa kuulua joka viikko mun sanavarastoon kyseinen lause. Tuntuu et oon vaan töissä ja nukkumassa kotona. 

Tänään on kuitenkin ollut vapaa päivä. Kävin ystävän kanssa ulkona syömässä ja koska oli niin kesäinen ilma niin käytiin terassillakin. Ruoka ei ollut kevyttä ja jälkkäri was filled with sugar :) Sitä sokeritonta syyskuuta odotellessa. Tässä vähän kuvia tältä päivältä. Maisemat on terden ympäristöstä. 

Kisahuumaa

Tänään pyrähdettiin Janikan kanssa Fitnes Expon esikarsintaan Jyväskylään. Sain mahdollisuuden tutustua kahden body fitnes- kisaajan valmistautumiseen muutamia tunteja ennen kisan alkua. Sain aistia kisatunnelmaa ihan läheltä. Toki laji jakaa ihmisten mielipiteitä rankasti, et mikä näyttää hyvältä ja mikä on terveellista, mut totean taas uudelleen, kuten ennenkin, että arvostan sitä urheilijan itsekuria ja kärsivällisyyttä mitä joutuu läpikäymään kisapäivää varten. Nostan hattua heille, jotka uskaltavat ja pystyvät.

Väkeä oli katsomossa ja omia kannustettiin. Hurjat paineet jokaisella lavalle nousevalla. Täyttyykö omat ja muiden odotukset? Onko meikki ja rusketus oikean sävyinen? Säihkyykö strassit? Hieman jäi kisapäivä kesken kun jouduttiin palaamaan Tampereelle ennen bikini fitnes- kisaa, joten josko huomenna tsekkaisi Tampereen karsinnat. Onhan ne ihan lähellä :)

Omppupiirakkaa

Kokeilin The good morning blogista löytämääni omenapiirakka ohjetta. Ohjeessa oli siis omenapiirakka, jossa ei ole rasvaa, sokeria, eikä vehnäjauhoja. Noh, hieman muokkasin ohjetta, koska lahopäänä ostin vain yhden banaanin ulkomuistista kahden sijaan ja mun stevia, jota käytin makeutukseen sisälsi osittain sokeria. Dan Sukkerin stevia sisältää 50% vähemmän kaloreita kuin samassa määrässä sokeria. Käyttämäni heraproteiini oli myös erilaista kuin alkuperäisen ohjeen protskulisä. Lopputuloksena tuli erittäin hyvän makuinen piirakka, mut pohja ei kohonnut hyvin ja jäi kiinni vuuan pohjaan :( Oon myös melko kokki kolmonen, joten saatoin mokailla soveltaessani..

2,5 dl kaurahiutaleita
60 g toffeen makuista proteiini puddingia
1,5 tl kanelia
1 tl kaardemummaa
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
0,5 dl steviaa

Ensin yhdistin kuivat aineet keskenään. Sitten sekoitin nestemäiset aineet keskenään. Lopuksi koko potti samaan kippoon ja sekaisin.

4 munan valkuaista
1 muussattu banaani
0,5 dl vettä
0,5 dl maitorahkaa

Tuoksu oli huikeen hyvä!

Sitten kuorin, paloittelin ja kevyesti kuullotin 2 isohkoa omenaa. Piirakkavuuan pohjan "voitelin" öljyllä ja painelin taikinan pohjalle. Päälle asettelin omenat. Paistoin 175 asteessa puolisen tuntia.

Maku yllätti positiivisesti, mut toi koostumus jäi huonoksi. Missähän mokasin?

Ennen leipomuksia kävelin JO neljännen kerran tällä viikolla mun vitosen lenkin. Kyl on Mamalla hyvä mieli. Eilen sain myös hyviä uutisia sen laikkauksen suhteen ja siihen ei ole näillä näkymin tarvetta raskausaikana. HUH. Odotan innolla huomista, kun ystävän kanssa lähdetään katsastamaan Lahden Fitnes Expon - karsintaa Jyväskylään. Tästä sitten huomenissa lisää :)

Lenkki look

Iloa endorfiineistä

Toistuvasta blogihiljaisuudestakin huolimatta, elossa ollaan! Oon ollut reilu kaks viikkoo saikulla. Mulla on ollut kiirus juosta lääkärissä ja verikokeilla. Vauva voi hyvin, mut tän Maman taudit uhkaa kuormittua ja oonkin nyt uhan alla joutua leikkaukseen tän raskauden aikana. Noh, koska tämä ei ole sairaskertomus, niin ei siitä enempää. Kirjoittelen kyllä jos puukkoo tarjotaan ja lääkärireissut muuttuu sairaalamajoitukseksi.

Paino nousee huimasti, iiiiik. Olen kyllä herkutellut, itseänikin saan syyttää. Paino on noussut nyt 20 raskausviikon aikana 7kg. Yritän olla stressaamatta, mutta ei pysty. Monesti ajattelee et oon kohta ihan saman kokoinen tänä syksynä kuin viime syksynä kun kaikki pudottaminen alkoi..Noh, olkoon mässääminen nyt alkuraskauden himoihin liittyvää, koitan tsempata tän keski- ja loppuraskauden. Tänään ollaankin jo alustavia sääntöjä kasattu "Sokeritonta Syyskuuta" varten Tiinan ja pt Allun kanssa. Tytöt haluu säilyttää protskupatukka mahdollisuuden sokerittomana kuukautena, mut itse otan kyl nollatoleranssi-linjan. Vaikeeta siitä tulee. Ei siis kuukauteen sokeria juomissa, ei karkkia, pullia, kakkuja tms. Kirjottelen tästä sitten syyskuussa enempi.

Oon koittanut pitää päätä kasassa tän leikkausuhan aikana. Eilen päätin ottaa vanhan kunnon endorfiinihumalan avuksi siihen ja lenkkeillä päivittäin. Löytyikin kiva lenkkimaasto alle kilometrin päästä kotiovelta. Tässä tän aamun lenkin "tarvikkeet":

On selkeesti kummallista lenkkeillä kun mahassa myllertää 300g:n painoinen kuperkeikkataituri. On ihanaa tuntea vauvan liikkeet mut lenkillä se vois nukkua. Kävellessä hieman supistelee, joten vauhti on melko maltillista.

 
Lenkin pituus on 5,2 km. Suurinosa sujuu näin kauniissa maisemissa. Tänään suoritin sen about. tunnissa.

Nenä on palanut viikonlopun jäljiltä. Vesi loppui kesken matkan mut selvisin ongelmitta kotiin. Kotona sitten lounaaksi nakkia ja perunaa. Nam!