torstai 29. marraskuuta 2012

Masis

Tää viikko tuntuu tuskaisen pitkältä. Oon ollut aika masis, jotenkin ei ole energiaa mihinkään (noh, alle 1000 kcal vrk:ssa kirjaimellisesti) muuhun kuin raahautumiseen töihin ja kotiin. Kurkku on ollut kipeä sunnuntaista, mutta sen ja väsymyksen lisäksi flunssan muilta oireilta olen välttynyt.

Tän kävelyviikon saldo on jäänyt tosi surkeaksi. Maanantain reippauden jälkeen tiistaina tein ihan reippaan reilun puolen tunnin lenkin, mutta eilen ei tullut lenkkeiltyä ja äsken raahasin itteni tonne viimaan ihan väkisin. Merkataan nyt noi puolituntiset lenkit seuraavasti:

Maanantai (X)
Tiista ( / )
Keskiviikko (   )
Torstai ( / )
Perjantai (   )
Lauantai (   )
Sunnuntai (   )

Kokeilin tänään tehdä kukkakaalimuusia. Oli ehkä liian suuret odotukset sen suhteen. Maustoin vissiin melko huonosti kun se oli aikas mautonta tai sit kaikki johtuu tästä fiiliksestä, ettei ruokakaan oikein maistu miltään. Kaiken lisäksi edelleen närästää ja ilma kiertää vatsassa tuon aterian jäljiltä, joten en taida ihan heti tehdä uudelleen kukkakaalista mitään. Mulla on ollut aikas huono historia sietää kaalia ruokavaliossa, parsa on toistaiseksi herkkua ja sopinut hyvin. Mielitekoja kovasti olisi taas tuon ruisleivän puoleen mutta koitan olla tiukkana. Jospa toi ylläoleva suklaa pillimehu auttais.


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kuka nainen ei rakastaisi kenkiä

Tänään se päivä koitti. Se päivä joka tulee aina ennen joulua..


Okei, ei näitä myyjäisiä odota varmaan kukaan niin innolla kuin minä. Hello, my name is Jenni and I am an addict, Crocs addict. Multa löytyy jos jonkinmoiset crocsit. Nää varastomyyjäiset on ihan huippuja. Siellä myydään 2-laadun crocsit ja ylijäämäparit sekä vanhat mallit pois, halvoin hinnoin. Nää kyseiset muovipopothan maksaa maltaita, jos ne ostais ihan liikkeestä. Tollaset myyjäiset on kaksi kertaa vuodessa, ennen joulua ja sit keväisin. Ennen kutsuja niihin tuli vain harvoille ja valituille, mut nyt tuli mullekin liityttyäni tovi sitten vastaanottamaan kanta-asiakaspostia crocsilta. Ennen kuulin näistä myyjäisistä aina anopin tutun tutun kautta.

Tänään matkaan tarttui vain kahdet kengät:


Noi saappaat oli ihanan lämpimät ja ulottuu pohkeen yli. Niiden ovh. oli vissiin jotain 134e ja maksoin 30e. Tennarimalli oli ohuempi (ovh. n.85e, maksoin 30e). Molemmissa on sellanen mokkanahkasen tuntuinen pinta. Tennarien yläosa on oikeesti violetti, vaikka kuvassa näyttää sinisemmiltä.

Tänään oli koulutuspäivä töissä hygienian merkeissä. Kahvitauolla oli tarjolla karjalan piirakkaa munavoilla, passasin. Lounaalla söin salaatin, johon otin paria eri juustoa ja neljä mini lihapullaa. Ripotin herkuksi vähän aurajuustomurua. Oli huisin hyvää, vaikka hieman tulin ulos ruokavaliosta.


Tänään oli myös viikkopunnitus. Vain -200g. Olin niin pettynyt. No, tulihan sitä viikonloppuna vedettyä ne riisipuuro-överit, mutta aamupainon ollessa jo 78,8kg, olisin tietenkin halunnut nähdä jo ei kasilla alkavan luvun myös valmentajan vaa'alla. Nää iltapäiväpunnitukset on perseestä. Joku voisi ajatella, että tuolla se selittelee vuorokauden ajalla huonoa pudotusta ja kun nesteetkin kerääntyy päivän päätteeks, mut mulle se on iso juttu kun aika suuren osan onnistumisen tunteesta tekee se miinus tulos. Koitan nyt kuitenkin olla tyytyväinen pieneenkin miinus tulokseen, kun ei tän kuuden viikon aikana ole yhtäkään plussatulosta tullut..

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kävelyviikko

Julistan täten kävelyviikon alkaneeksi.Meidän perheessä on mies ollut ahkerampi koiran ulkoiluttaja. Hyi hyi minua. No, tällä viikolla päätin kunnostautua ja vietän laatuaikaa Lyylin kanssa. Lyylin kanssa harvemmin on saanut minkäänlaista hikilenkkiä aikaiseksi, koska se nuuhkii joka pylvään ja merkkailee joka kannon juurelle. Tällä viikolla Santeri on iltavuoroissa, joten lenkitysvastuu siirtynee minulle. Päätin, että tällä viikolla käyn ainakin neljä kertaa tunnin lenkin.

Eilisen ylimääräisen mässäyksen jälkeen päätin jo aamulla pyhittää töiden jälkeisen ajan pienelle aerobiselle treenille ja koirakin oli auttava yksilö tänään. Neidin jalka nousi ja nenä oli irti maasta. Ajoittain sain reippaalla vauhdilla sykkeen nouseen 130:een, mikä nuuhkijan kanssa on melko haastavaa :) Käveltiin kyläilemään, 30min/suunta ja ihan kivat kalorit sain kulutettua NRJ:n iltapäivälähetyksen pauhatessa korvanapeista.





Katsotaan nyt saadaanko rastit ruutuun mille päiville, mutta jos just maanantaina (kaikista päivistä) sai lenkin tehtyä, niin ei se nyt ihan huonoa viikkoa voi ennustaa...

Maanantai (x)
Tiistai ( )
Keskiviikko ( )
Torstai ( )
Perjantai ( )
Lauantai ( )
Sunnuntai ( )

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Juhlahumua

Ystäväni juhlapäivä alkoi pienellä huijauksella. Olin varannut juhlakalulle ajan kampaajaltani hiusten leikkaukseen ja laittoon. Pienen tarinanan siivittämänä Maikku ja systeri Miia saapuivat kampaamoon. Sankari oli kovin häkeltyneen näköinen ja kuullessaan hiusten leikkuu- lahjastani tirautti pienet kyyneleet. Aikuinen nainen sai pikku tyttö otsiksen :)



Sankari sai vielä meikit naamaan ja lopputulos näkyy tässä:


 Itse nautin myös Janikan ammattitaidosta ja lähdin juhlien viettoon näyttäen tältä:


Juhlissa vastasin ruokien esillelaitosta ja keittiössä hääräämisestä, mutta ehdin hieman jutella ystävienkin kanssa. Hyvä puoli keittiön puolella olemisessa oli se, ettei ehtinyt syömään. Juuri kun sain lastattua lautaselle ruoka-annokseni, mitä monta päivää jo olin odottanut, oli aina pöydästä jokin tarjottava loppu ja jouduin täyttämään lisää tilalle.



Päivä ei sujunut ruokailun suhteen mitenkään suunnittelemallani tavalla. aamulla join yhden camppaus-pirtelön klo 11. Seuraavan kerran laitoin suuhuni kaksi lihapullaa ja pienen tilkan kuohuviiniä klo 19. Klo 21 pääsin lastaamani lautasen kimppuun, josta jaksoin syödä n. 2/3. Lautaselle lastasin salaattia, n. 25g tonnikalaa, n. 25g raejuustoa, n. 50g kotijuustoa. Otin myös 4 itsetehtyä lihapullaa, yhden cocktail-piirakan munavoilla ja palan feta-parsapiirakkaa.


Olin kovin yllättynyt, ettei mun tehnyt mieli tarjolla olleita taco-lastuja eikä popcorneja. Johtuikohan kaikki siitä, että oli koko ajan jotakin tekemistä, etten ehtinyt miettiä suuhuni laittamista. Huonona puolena oli myös vähäinen juominen päivän aikana. Nautiskelin n. 0,5l Pepsi Maxia, mutta veden juominen jäi miltei kokonaan. Ihme ettei ollut päänsärkyä. Olin itse kovin häkeltynyt usean ihmisen huomanneen painonpudotukseni ja kertoivat lukevansa aina blogipäivitykseni. Tuli hyvä mieli, kiitos teille! Kovasti sananne minua motivoi ja tsemppaa jatkamaan. Eipä sitä itse aina muista pienentyvänsä, vaikka viikottain puntarilla käy ja paino on kuitenkin joka viikko pudonnut. Odotan kovasti, että se ensimmäinen 10kg menisi rikki, ei siihen paljoa matkaa enää ole. Koti vaaka tänä aamuna jo näytti sen kymmenen kilon pudotuksen, mutta odotellaan nyt sitä virallista valmentaja-punnitusta ennenkuin hehkutan :)



Juhlat olivat hyvin onnistuneet. Ruokaa ja juomaa riitti ja ihmisillä oli hyvä mieli. Kaikkein tärkeimpänä, sankari oli onnellinen, sehän oli pääasia. Aamulla herättyäni, oli hyvinkin krapulainen olo. Alkoholiin en koskenut (sitä yhtä skumppalasia lukuunottamatta), mutta ilmeisesti väsymys ja niukka syöminen teki tehtävänsä. Maha oli aamulla sekaisin, mutta onneksi se loppui melko lyhyeen. Turvottavaa oloa ei ollut ruokavaliostakaan huolimatta. Käytiin siivoilemassa juhlapaikalla ja santsailtiin ruokajämillä. Mielestäni lautaselle valikoin maltillisesti, mutta tänään en pystynyt enää välttämään taco-lastukuppia ja muutamia sipsejä söin. Suuhun hakeutui pari vaahtokarkkiakin ja morkkis oli valmis.

sunnuntain sapuska

Kotona olisi tehnyt mieli kebabia, jota mieheni krapuloissaan söi, mutta ylpeä olen etten ostanut omaa annosta vaan tyydyin cambridge-pirtelöön ja pariin haarukalliseen miehen lautaselta. Uskoin tämän jäävän tähän ja päivän lipsuilut olisi ohi. No, eipä tarvinnut mennä kuin anoppilasta hakemaan koiraa hoidosta ja tarjolla oli suurta herkkuani, riisipuuroo. Arvakkaa vaan söinkö.. Näihin kuviin ja tunnelmiin ja ensiviikon puunitus mielessä...IIIIIK!


 


perjantai 23. marraskuuta 2012

Viikonlopun viettoon!

Työvuoron kiusaukset jatkuvat. Tänään oli tarjolla vadelmakakkua. Tämän herkun välttämiseen jouduin tekeen oikeesti ihan törkeesti töitä. Teki niin hirveesti mieli ottaa. Mieli/pikkupiru olkapäällä hoki; ota vaan ihan pieni pala, ei se haittaa. Huomenna lipsutaan ruokavaliosta kuitenkin. Ota vaan. Mutta EMPÄ ottanut. I'm so proud!








Tuli ihan mietittyä kuinka helposti ennen olisin ottanut kakkua, ihan vaan miettimättä mitä sitä suuhunsa lappaa. Varsinkin kun oli tosi rauhallinen työpäivä, olisi voinut ihan vaan ajan kuluks syödä kakkua. Hei OIKEESTI. Ei joka päivä voi syödä juhlaan kuuluvia herkkuja. Oli helppoa lähteä töistä viikonlopun viettoon hymyissä suin :)


Kotona aloin nopeella höökillä väsään piirakoita huomisia Maikun synttäripirskeitä varten. Kodin täytti ihana leipomusten tuoksu, mutta marjapirtelöön piti tyytyä.

toisten ja omat ruuat tekeillä..

mun eväät

muitten eväät




torstai 22. marraskuuta 2012

Totaaliväsy

Tänään ihanaiset sairaalaklovnit kävi piristämässä pikkupotilaita työpaikallani. Niistä tulee itsellekin aina niin hyvä mieli :)


Töissä oli tarjolla voileipäkakkua, mutta hyvin pystyin välttämään sen houkutuksia. Tältä näytti muiden eväät:


Itse ruokailin näin:


Töiden jälkeen raahauduin väkisin salille, vaikka olisi ollut ihanaa vaan painua kotiin. Tein melko kevyen salitreenin. Kaippa se suht kevyt oli kun syke ei noussut pilviin, mutta kaippa vähän hommiakin tuli tehtyä, koska lihaksissa tuntuu. Väsymys vain kasvoi treenin jälkeen. Kävin vielä koiran kanssa pikkulenkin ja suuntasin ruokakauppaan. Nyt vois sit mennä nukkuun..


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Repsahdusviikon saldo

Viime viikon aikana repsahdin pariin otteeseen ruisleipään. Yhteensä 6 ruisleivän puolikasta tuli naposteltua. Onnekseni painoa oli tippunut huikeen hyvä määrä, -1,2kg. Aamupaino ilman vaatteita oli tänään jo seiskalla alkava. Kyllä toi hiilarin syöminen varmaan ketoosia katkaisee, mutta suuremmalta nälältä olen kuuitenkin välttynyt. Kokeilen nyt tsempata ton leipään lipsumisen suhteen paremmin tällä kuluvalla camppaus-viikolla.

Tänään juteltiin valmentajan kanssa niistä tilanteista, joissa alkaa käsi hakeutua jääkaapinovelle ja leipäpakettia kohti. Jos on surullinen/masentunut/stressaantunut, pitäisi oppia lohduttamaan itseään jollakin muulla tavalla kuin syömällä herkkua. Juuri tämä on se mun suurin ongelmani (ja varmaan monen muunkin tunnesyömärin). Kun on huono mieli tai tuntuu että elämä kohtelee väärin, on helpompi antaa itselleen anteeksi herkun popsiminen. Pitäisi oppia lähtemään vaikka koiran kanssa ulos kun tekee mieli herkkuja.

Tällä viikolla (viime viikon lipsumisesta huolimatta) pidän lauantaina ns. hallitun vapaasyöntipäivän. Paras ystäväni viettää 30-vee juhliaan ja tarjolla on kaikenlaista mussutettavaa. Tietenkään ei ole nyt tarkoitus ruokailla sipseillä ja karkeilla. Ruokalistalla on salaattia ja itsetehtyjä lihapullia, joita aion ainakin syödä. Yritän koostaa lautaselle vähemmän pahoja ruokia, ettei maha tulisi kamalan kipeäksi. Noh, katsotaan nyt miten menee, lupaan valokuvailla tarjottavat ja sen mitä päätyy suuhuni :)

Hyvää työviikon jatkoa kaikille. Jos vaikka huomenna ehtisi salille tässä juhlajärjestelyjen keskellä.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Repsahdus

Okei, tänään se tapahtui. Eka kunnon repsahdus. Yövuoron jälkeen herättyäni lähdettiin miehen kanssa Subiin syömään. Hienosti tilasin kanasalaatin ja olin ylpeä itsestäni. No olihan siinä Subin vieressä Makuuni. Jos otan pari karkkia. Ostin 6 irtokarkkia, eihän se ole paljon. Jotenkin alitajunnassa inhosin itseäni jo täsätä syystä, mutta enhän sitä heti kellekkään halunnut myöntää. Kaikki on hallussa, ne oli vaan pari karkkia.

Käytiin vähän sukulaisissa, oli kahvia ja voileipäkakkua. Istuin hiljaa sohvalla kudin kädessä ja katselin äänettömänä muiden mussutusta. Samaan hengenvetoon mummo kysyy etkö mitään suuhusi laita. No en laita en. Pikkuhiljaa raivo sisällä nousi ja oli pakko jo lähteä kotiin. Kotiin päästyäni jääkaappi aukesi ja tein pari ruisleivän puolikasta. Nälkä kasvoi syödessä ja aloin paistaa kananmunaa. Onneksi tekemäni munakas näytti niin rasvaiselta, että pakkasin sen eväsrasiaan ja en koskenutkaan. Tein kuitenkin vielä kaksi ruisleivän puolikasta himooni ja sitten tuli itku.  Itku vaan yltyi, kun kävin katsomassa paljonko ruisleivän puolikkaassa on kaloreita.

Olen niin pettynyt itseeni. Miksi ihmisen pitää vielä ahmia. Enkö olisi voinut tyytyä niihin ensimmäisiin leipiin jo? Joku voisi miettiä, että mitä tuo tuolla valittaa, eihän se nyt kuitenkaan missään Mäkkärissä käynyt. No. Tän tunteen tietää vain itse lihavana ollut henkilö. Se, että panostat viikosta toiseen johonkin tiettyyn ruokavalioon, itsekuriin ja sitten lähtee pilaamaan kovan työn tulosta. No empä minä nyt noista leivistä liho kaikkea lahduttamaani, mutta kun aloittaa tuon lipsumisen, on pelottavaa ajatella, koska se tapahtuu seuraavan kerran.

Tiedän, että tämä kuuluu tähän projektiin, näin kuuluukin tapahtua, mutta ei se silti tunnu helpottavalta.

torstai 15. marraskuuta 2012

Kauppareissut on tuskaa

Käväistiin sitten pikaisesti kaupassa. Tänään heti yövuoron jälkeen herättyäni teki kamalasti mieli jotakin hyvää. Tiesin jo kauppaan lähtiessäni, ettei reissusta tulisi helppo. Pidin jo cashew-pähkinäpussia kädessäni ja totesin, että suolattomissakin on ihan hirveesti kaloreita. Toki olis niissä vissiin hyviä rasvoja, mutta.. Kokosin itseni ja lopulta meidän perheen viikonlopun herkkuostokset näyttivät tältä:


Mun viikonloppu vierähtää samban pyörteissä 25-vuotis juhlashown merkeissä, joten etukäteen jo hyvät viikonloput kaikille!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

treenipäivä

kuva: www.cambridgeohjelma.fi
Tänään kävin salilla ja kylläpäs tuli hyvä olo. Välillä oikein kiukuttaa kun ei ehdi salille niin usein kuin haluaisi. Haluaisin olla niin energinen, että jaksaisin käydä neljä kertaa viikossa salilla, mutta luulempa ettei kolmivuoro-työtä tekevä ehdi muuta sitten harrastaakaan. Mulla on kuitenkin melko paljon asioita, mistä en halua luopua, jotta pääsisin salille niin usein.

Niinä viikkoina kun en ehdi salille kuin kerran (tai pari) yritän tehdä liikkeitä koko kropalla, enkä vain esim. jalkoja tai ylävartaloa. Toki jos kävisin monta kertaa viikossa jakaisin noita kropan osia eri päiville. Tänään ohjelmani oli seuraava:

alkulämmittely crosstrainerilla

3 x10 toistoa jalkaprässi 70kg
3 x10 toistoa ojentajat 12,5kg
2 x10 toistoa selkäpenkki
2 x10 toistoa kylkipenkki (+5kg käsipaino) mol. puolet
1 x8 + 2 x6 toistoa penkkipunnerrus 20kg
3 x10 toistoa kahvakuulakyykky 12kg
3 x8 toistoa etureisi 35kg
5 x10 toistoa vatsat bosun avulla

Yhteensä 1h

Tuntui niin joka paikassa ja kun raahauduin salilla portaat ylös pukkareille, en voinut olla varma kantaako jalat loppuun asti..se siitä "ota siellä salilla kevyempi treeni"-ajattelusta, mitä pitäisi suorittaa näin pienillä kalorimäärillä. Saa nähdä käykö taas se säästöliekki-tapahtuma ajatellen ens viikon punnitusta. Laitoin tohon kuvaksi vielä mun tän hetkisen ruokavalion (kopioitu http://www.cambridgeohjelma.fi/) eli Cambridge-ohjelman taso 2 rungon. Viimeviikolla kyllä sovelsin melko reilusti ruokavaliooni ykkös tason puolelle. En joka päivä syönyt marja annoksia, eikä lihan määrä ollut joka päivä 200g.

Laihduttamisen yhteydessä puhutaan paljon tavoitteista. Kehotetaan asettamaan välitavoitteita, jotta pysyisi motivoituneena. Alustavasti valmentajani kanssa sovimme painonpudotus tavoitteekseni päästä 70kg painoiseksi. Se tarkoittaisi 19kg pudotusta. Edelleen se tuntuu parhaalta tavoitteelta ja realistisesti saavutettavalta. Moni on kysellyt, että kauanko vielä aiot syödä tota pussiruokaa. Olen vastannut, että niin kauan kuin painan 70kg. Toki cambridge-valmisteet säilyvät osana ruokavaliota tavoitteen saavuttamisen jälkeenkin, kun painoa aletaan hallitsemaan.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa ja valmistautua yövuoroon.

Aikas kuollut olo treenin jälkeen...

tiistai 13. marraskuuta 2012

Ensimmäinen kuukausi takana

Olen huisin tyytyväinen itseeni. Painon pudotusta tapahtunut, kroppa on päässyt nesteturvotuksista eroon ja paikat ovat kaventuneet. Kuukauden pituinen painonpudotus on tuottanut tuloksen -6,8kg, joka tekee -1,7kg viikossa! Aikas huippu vauhti. Nyt voin vain toivoa pysyväni yhtä motivoituneena seuraavatkin neljä viikkoa.

Otin kuukausi sitten itsestäni mittoja. Eilis aamun mittauksien mukaan Rinnanympärys on pienentynyt 1cm, vyötärönympärys -5cm! Lantiosta ei ole kaventumista tapahtunut, mutta reidestä on lähtenyt 3cm.

Tänään camppaus-valmentajan luona mitattiin rasva- ja lihasprosentit. Rasvaprosenttini oli laskenut hyvin ja painoindeksi myös. Jeeeeee! Olisinkohan nyt hehkuttanut tarpeeksi... Keskusteltiin tänään myös lisävitamiinien tarpeesta ja sain vastauksen, ettei mun tarvi käyttää mitään valmistetta D-vitamiinin lisäksi. Kaiken tarvittavan elimistölle saan "pussiruuastani" + syömästäni proteiineista.

Tänään oli hyvä päivä, edes hankala työpäivä ei sitä pilannut!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Tämä ei ole laihdutukseen sopiva piirakka

Meillä oli eilen 5h treenit ensiviikonloppuna tulevaa showta varten. Ei paljoa ehditty ruokataukoja pitää, joten päätin vapaapaivän kunniaksi leipasta pari piirakkaa tämän illan sambatreeneihin, jos kavereille tulis kivempi mieli treenien jälkeen massut täynnä. Olen ylpeä itsestäni, että pystyin vastustamaan kiusausta piirakoita tehdessäni ja en sortunut syömään kiellettyä herkkua. Toivottavasti muille maistuu munkin puolesta. Tässä kuvia parsa-feta piirakan valmistuksesta.

150g leivontamargariinia
3dl vehnäjauhoja
3rkl vettä ja ripaus pan suolaa















Paineltuna voidellun vuuan pohjalle.
















 Parsan keitto n. 2min
Parsat huuhdeltuna kylmällä vedellä ja puristettu vesi pois huolellisesti.















Lisättynä paprikaa, fetaa ja ripaus juustoraastetta.
















Lisättynä 2dl ruokakermaa ja kaksi munaa. Ripaus sitruunapippuria ja yrttisuolaa.















Paistettu 200 asteessa n. 30min, kunnes täyte hyytynyt.

Valmis!








perjantai 9. marraskuuta 2012

Raitista ilmaa

Päivä ei alkanut hyvin. Olin kovin down, vaikka sain nukuttua hyvin. Kaikkea mahdollista, kiellettyä, teki mieli kun salaattiani lappasin suuhun. Kävin Kodin 1:sestä ostamassa uuden vaa'an vanhan tilalle. Kaikki kiukutti edelleen.  Vaikeina hetkinä kyllä huomaan kuinka tunnesyöppö olen.

Ulkona oli hieno ilma pitkästä aikaa, joten ajattelin pienen reippaus hetken helpottavan oloani. Kyllähän se helpottikin. Ystäväni tietävät kuinka jatkuvasti kaivan kameran esiin kun tilanne sille avautuu, joten koira joutui kovasti poseeraamaan. Kävelyn jälkeen oli parempi mieli lähteä illaksi töihin.

harjulla tuulee ku korvat heiluu





Supermies

Tämä blogiteksti on omistettu miehelleni ja hänen saavutukselleen. Voisi luulla että laihduttaminen on helppoa, varsinkin kun olen nähnyt mieheni sen tekevän melko kivuttomasti. Ei se sitä kuitenkaan ole. Hän ei ole varmaankaan tuonut laihduttamisen tuomia epämukavuuksia niin suurisanaisesti julki kuin minä, joka on aina valittamassa nälkää ja mielitekoja.

Aloitimme vuonna 2011 molemmat laihduttamaan. Santeri onnistui paremmin, koska ei ole syönyt kilojansa takaisin kuten eräät.. Painoa miehelläni oli tuolloin n. 118kg, toki pituuttakin liki 190cm. 9kk ajassa hän laihtui n. 27kg. Santeri pienensi annoskokoja huomattavasti ja jätti herkut. Hän vähensi myös paljon alkoholin käyttöä kun tuo kalja tuo melkoisesti kaloreita. Hän vähensi hiilihydraattien määrää, alkuun niistä miltei kokonaan kieltäytyen sitten vähitellen niitä lisäsi takaisin ruokavalioon. Perus hyötyliikuntaa hän lisäsi, ei sen kummemmin kuitenkaan kuntosalihirmuksi ryhtynyt.

Voisi luulla, että häntä katsomalla saisin kovasti motivaatiota laihdutukseen. Hänkin pystyi, niin minäkin! Ajoittain uskon pysyviin muutoksiin, koska mieheni näyttää hyvältä. Välillä kuitenkin näen Santeria katsoessa vain oman epäonnistumiseni. Miksi en itse pysty olemaan tiukasti erossa herkuista?Onko laihtuminen miehelle helpompaa kuin naiselle? Kai jokainen ihminen on erilainen, mutta tiedän Santerin omaavan paremman asenteen moneenkin eri asiaan kuin itselläni on. Olen hänen saavutuksistaan erityisen onnellinen ja ylpeä. Varmasti tämä oma projektini on helpompaa, kun puoliso ei istu kotona mussuttamassa herkkuja. Kaikki eivät kuitenkaan osaa olla niin huomaavaisia. Antaa kuvien puhua puolestaan, tässä on supermieheni.

syksy 2010


joulu 2011

kesä 2012


torstai 8. marraskuuta 2012

Erilainen ohrapirtelö

Eilen pääsin aloittamaan kakkostason kunnolla. Otin siis marjat käyttöön ja oli huippu hyvää pirtelöä. Toki se tuli juotua kaljalasista kun näytti kauniimmalta, joten ohrapirtelöksi sitä voin nyt kutsua :)


Laitoin 2,5dl vettä, mansikkapirtelö jauheen ja n. 60g pakastemansikoita ja pyöräytin sauvasekoittimella ja sanoin ei voi kuvailla kuinka namilta se maistui.



On ollut viimepäivinä hieman ehkä masentunut olo. Jotenkin olen yllättynyt kuinka motivoitunut olen kuitekin ollut noudattamaan tätä ruokavaliota ja tunnollisesti jaksanut punnita sen mitä suuhuni lappaan. Viimepäivinä kaikki se elämän tuoma stressi on tuntunut moninkertaiselta ja varsinkin iltaisin olen ollut kovin levoton. Tuntuu, että eri asioista johtuvat paineet ovat vaikuttaneet unimääräänkin, vaikka aikaisemmin olen elämäntilanteessa kuin tilanteessakin saanut nukuttua yöt hyvin. Taitaapa olla tällä pienellä energian saannilla paljon tekemistä tuohon stressinsietokykyynkin. Tänään oli töissä pidempi päivä koulutuksen merkeissä ja ruokailuvälini venyi liian pitkäksi. Kahvitauolla oli tarjolla monelle sopiva, liiankin herkullisen näköinen täytetty patonki, mutta jouduin tyytymään vain vesipullooni ja lasilliseen pepsi maxia. Tsemppasin itseäni jaksamaan kotiin asti kun olin päättänyt tänään laittaa ruuaksi jauhelihasalaattia. Meidän taloudessa on kulutettu aina naudan jauhelihaa paljon ja sitä erityisesti olen kaivannut ruokavaliooni. Nyt kakkostaso ohjelmassa sallii kerta kalorimääräksi 200kcal, joten saatoin paistaa jauhelihan salaattiin. Hieman ylitin 200 kcal kun meillä oli 17% naudanjauhelihaa ja fetaa teki mieli hirveesti.


Salaattiini siis lisäsin 25g Apetina fetaa (n. 65kcal) ja 100g jauhelihaa sis. 17% rasvaa (228kcal Finelli). Tämän päivän koulutuksen ajan palelin paljon kun pitkähihaista paitaa ei ollut saatavilla ja paikoillaan istuessa vilu oikein korostui. Olen nyt koko camppaamisen ajan kärsinyt ihan olemattomasta ääreisverenkierrosta ja käteni ovat jäässä koko ajan. Kotonakin tekisi mieli pitää tumppuja kädessä jatkuvasti. Toivottavasti en nyt valitellut liikaa, mut ei aina jaksa olla yltiöpositiivinen.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Vuoden parhaat bileet

Vielä ehdit hankkimaan liput syksyn parhaimpiin bileisiin, tule ja ihastu!


Sana-Sollia kehiin

Olen aina ollut huono syömään mitään lisävitamiineja. Tänään "Pt-Alina" kovasti valaisi tietämättömyyttäni, että olisi jo pitänyt syödä D-vitamiinia aikoja sitten. Mulla ei oo oikein koskaan ollut mitään mielenkiintoa noihin vitamiinilisiin, mutta nyt kai on tsempattava senkin suhteen. Tarttee kysyä camppaus-valmentajalta mitä muuta vitamiinilisää se suosittelee. Sinänsähän cambridge-tuotteisiin on laskettu tarvittavat vitamiinit ja hivenaine-hömpät mukaan. Tarttee kysyä fiksummilta.

Mulla on unirytmi ihan sekaisin viikonlopun yövuoron jäljiltä. Viime yönä uni tuli vasta 03. Huomenna pitäis herätä kuudelta töihin. Miks nää vapaat menee aina niin nopeesti ohi.. Tänään oli ohjelmassa salitreeni Tiinan ja Alinan kanssa. Oli sovittu ettei mitään valokuvailuja tänään vaan täyttä tehotreeniä. On se penkkipunnertaminen rankkaa. Nyt jaksoin sentäs 3x8 toiston sarjaa nostaa kun viimeksi hädin tuskin 5 nostoa. Ehkäpä se tästä. Nyt ainakin tuntuu pelkän vesilasin nostaminen huulille rankalta. Kyllä tuntuu käsivarsissa! Tänään tuli huono olo vatsaan treenin loppu puolella. Mua on kyllä monelta taholta muistutettu ottamaan iisimmin salilla, mutku mutku. Varsinkin nyt kun oli viikon tauko kaikesta treenaamisesta oli niin kiva tehä hommia. Pitäis vaan oppia oleen itelleen armollisempi, et vähempikin riittäisi treenin sisällä.

Viime päivinä on ollut tosi vaikea saada vuorokauden vesimäärät juotua. Muistais nyt vaan kuljettaa koko ajan vesipulloa mukana. Käytiin tyttöjen kanssa tänään vielä syömässä salitreenin jälkeen, Subissa. Tarttee nyt olla varovainen ton ulkona syömisen kanssa kun toi oli jo toinen päivä putkeen "ulkona". Toki vain Subissa ja olihan se terveellistä safkaa mut kuitenkin. Tänään siellä myyjä yritti tarjota salaattiini liian vähän lihaa. Väitti ensin muutaman leikkeleen painavan n. 140g, ei mennyt läpi. Kyllä nyt monta viikkoo lihat punnittuani tunnistan jo paljonko mikäkin määrä painaa silmämääräisesti. Myyjä tarkasti asian ja olihan siinä puolet liian vähän tilaamastani määrästä. Pistetään nyt postauksen loppuun yksi salakuva salilta, mut oikeesti tää oli ainut jonka nappasin.. hyvät viikon jatkot kaikille!