Kuka nainen ei rakastaisi kenkiä

Tänään se päivä koitti. Se päivä joka tulee aina ennen joulua..

Okei, ei näitä myyjäisiä odota varmaan kukaan niin innolla kuin minä. Hello, my name is Jenni and I am an addict, Crocs addict. Multa löytyy jos jonkinmoiset crocsit. Nää varastomyyjäiset on ihan huippuja. Siellä myydään 2-laadun crocsit ja ylijäämäparit sekä vanhat mallit pois, halvoin hinnoin. Nää kyseiset muovipopothan maksaa maltaita, jos ne ostais ihan liikkeestä. Tollaset myyjäiset on kaksi kertaa vuodessa, ennen joulua ja sit keväisin. Ennen kutsuja niihin tuli vain harvoille ja valituille, mut nyt tuli mullekin liityttyäni tovi sitten vastaanottamaan kanta-asiakaspostia crocsilta. Ennen kuulin näistä myyjäisistä aina anopin tutun tutun kautta.

Tänään matkaan tarttui vain kahdet kengät:

Noi saappaat oli ihanan lämpimät ja ulottuu pohkeen yli. Niiden ovh. oli vissiin jotain 134e ja maksoin 30e. Tennarimalli oli ohuempi (ovh. n.85e, maksoin 30e). Molemmissa on sellanen mokkanahkasen tuntuinen pinta. Tennarien yläosa on oikeesti violetti, vaikka kuvassa näyttää sinisemmiltä.

Tänään oli koulutuspäivä töissä hygienian merkeissä. Kahvitauolla oli tarjolla karjalan piirakkaa munavoilla, passasin. Lounaalla söin salaatin, johon otin paria eri juustoa ja neljä mini lihapullaa. Ripotin herkuksi vähän aurajuustomurua. Oli huisin hyvää, vaikka hieman tulin ulos ruokavaliosta.

Tänään oli myös viikkopunnitus. Vain -200g. Olin niin pettynyt. No, tulihan sitä viikonloppuna vedettyä ne riisipuuro-överit, mutta aamupainon ollessa jo 78,8kg, olisin tietenkin halunnut nähdä jo ei kasilla alkavan luvun myös valmentajan vaa'alla. Nää iltapäiväpunnitukset on perseestä. Joku voisi ajatella, että tuolla se selittelee vuorokauden ajalla huonoa pudotusta ja kun nesteetkin kerääntyy päivän päätteeks, mut mulle se on iso juttu kun aika suuren osan onnistumisen tunteesta tekee se miinus tulos. Koitan nyt kuitenkin olla tyytyväinen pieneenkin miinus tulokseen, kun ei tän kuuden viikon aikana ole yhtäkään plussatulosta tullut..