Sananen putkirullauksesta

Jos et ole kokeillut, kokeile. Paljon puhutaan foam rollereista, mut itse olen käyttänyt vain tollasta muovista vekotinta mitä salini tarjoaa. Putkirullaus on kehonhuoltoa ja sillä ompi monia hyötyjä joita nyt en ala oppikirjamaisesti googlesta kopioituna tähän luetteleen.


Pari asiaa siitä ainakin sanon et se on halpa vaihtoehto hierojalla käymiseen. Ite en ainakaan saa käytyä hierojalla (kerran kävin ja olin mustelmilla kuin pahoinpitelyn jäljiltä) ja itse saa omien kiputilojen mukaan auttaa palautumiseen treenin jälkeen. Rullaus vähentää maitohappojen kerääntymistä ja ei ole niin kipuilevat paikat treeniä seuraavana päivänä. Toki olen kokenut senkin et kun on pariviikkoo huoltamatta kehoa voi rullaus saada sut voihkimaan ja kiroilemaan kuin tukkijätkä kun sitä sitten tajuaa alkaa tekemään. Tän vempeleen hankin kotiinkin.

Eiliset kuntopiirit: penkki+vatsat+kuulakyykky

Juhannusähky

Meillä ei mitään sen suurempia juhannus suunnitelmia ollut. Ei mitään mökkeilyä vaan ihan cityjuhannus. Mulla on ollut huono viikko kaikin puolin kun tiistaina alkoi flunssa. En ole ollut kipeä Alpon syntymän jälkeen ja kun kurkku ja nenä on täysin tukossa ei oikein oo ollut fiilistä yhtään mihinkään. Onneksi tää lenssu on vissiin menossa jo pois päin (ainahan saa toivoo) ja olisin jo ensiviikolla jo treenikunnossa.

On se kumma, et olin jo saanut hyvän draivin treenaamiseen. Kaikki tuntui hyvältä treenatessa, omat ennätykset paukkui ja hiki virtasi. Sitten tulee pöpö, alkaa käsi käydä ja herkut maistua. Mikä helvetti siinä on et kun treenaa ni ei tee mieli herkkujakaan ja kun on kipee ni silmissä kiiluu sokeri. Ja ähky on valtava. Viljattomissa herkuissa on toki pysytty mut sitä sokuria on joka tuutista tullut ja suuhun uponnut.

Tässä vähän meidän juhannusta muutamalla kuvalla. Tulisi jo ensi viikko ja varsinkin se terve viikko.

Aamulla treenaminen hyvä vai huono juttu?

Oon viime ja tälläkin viikolla olosuhteiden pakosta saanut treenattua vaan aamulla. Oon huomannut etten saa tehoja irti niin hyvin aamulla treenatessa kuin illalla. Se ei ilmeisesti liity ruokaan koska mitään tyhjän vatsan aamutreenejä en harrasta (en ota riskiä et energiaa kuluis polttaan lihaksista ja eihän tyhjällä vattalla jaksa nostaa rautaa). Mut en nyt lähde sen tarkemmin kirjottaan mitään noista aamuaerobisista. Tehköön kellä toimii.

Oon miettinyt et vissiin suurin syy puhdittomuuteen aamulla on uni. Tässä nyt ei vieläkään olla päästy mihinkään yli 4h kestävään yhtäjaksoiseen unijaksoon vaan poika heräilee edelleen 3-4h välein yöllä. Luultavasti kuitenkin herään liian myöhään treeniajankohtaan nähden ja tauko aamuruuan ja kuntoilun väliin jää liian lyhyeksi. Oon kyl syönyt kevyemmin niinä aamuina, koska kuka nyt täydelläkään vatsalla jaksaa pumpata mut ei tyhjälläkään riitä energiaa.

 Tää kuva on tän viikon aamutreeneistä Hannan kanssa. Toki se oli ihan jees, mut kyseisen kuminauhajuoksun aikana syke hakkas miljoonaa vaikka tuntui ettei tikannut edes ihan täysiä. No pääasia kai se on et tuntuu. Muutenkin noi pojan kanssa salille menot ei oo parhaita treenipäiviä, koska Alpo kitisee tasaisesti huomiota, vaikka tällä kertaa lainavaunuissa viihtyikin melko kiltisti.

Ja jottei kukaan vaan luule et tää on laihdutusblogi niin tässä viikon herkkuja:

Itkutreenaajakerhosta päivää

Hei olen Jenni ja olen itkutreenaaja. Liityin tänään itkutreenaajien kerhoon Pumpui blogin Lotan innostamana. Olen yksi niistä, jotka reagoivat miltei tunteeseen kuin tunteeseen itkemällä (joo onhan se vähän säälittävää). Tänään aamutreeneissä oli agendana hyppyleuanvetoa. Minähän en vielä (huom vielä) vedä yhtäkään leukaa ja sitä tulisi juuri näiden harjoitteiden kautta treenata. MUTTA tänään sitten minulle hieman uudempi ohjaaja ehdotti leuanvedon sijaan rengassoutua ja vaihdoin miltei suoraan rengassoutuihin miettimättä sitä vaihtoehtoa et treenaisin niitä leukoja. Viime viikolla kuitenkin ihan kiltisti hypin tankoon niinkuin muutkin kun Poltteen Jenni kehotti hakeen vaan tarpeeks korkeen boksin et yletyn hyppään. Kun treeni oli ohi, alkoi pukkarissa veetuttaan et miks en vaan voinu haastaa itteeni tekeen niinku muutkin vaan miks luovutin ja tein helpomman vaihtoehdon. Tippa siinä tuli linssiin kun mietin et olin taas huonompi kun muut. Sinänsä tyhmää kun tiiän kyl kuinka paljon oon kehittynyt tuolla salilla mut poraaja mikä poraaja. Miks tarttis ollakkaan niinku muut. Syytän näitä äitihormoneja, se helpottaa vähän.

Joten ollaan ylpeenä osa cryin rossfitters clubia ja porataan niistä upeista onnistumisista myös!!! Jos olet yksi meistä, myönnä se julkisesti ja linkkaa se Lotan blogiin (linkki yllä).

Maatila kaupungissa

Tänään vietettiin hikistä päivää serkun ja hänen lastensa kanssa Ahlmanilla. Siellä oli puutarhapäivät, mutta me lähinnä keskityttiin tuijottelemaan eläimiä. En muista, että itse olisin nähnyt eläimiä muualla kuin lasten eläintarhassa kun olin itse mukula. Ihanaa, että kotieläimiä näkee näinkin lähellä kaupunkia, ilman sisäänpääsymaksuja summuita. Luulen, että Alpo vielä keskittyi puun lehtiin, jotka heiluivat tuulessa, mutta reagoi selkeästi lehmien ammuntaan ja lampaiden määkimiseen. Näissä helteissä on se hyvä puoli, et nälkää ei juuri tunne ja tulee syötyä vähemmän. Kuitenkin melkein käy niin, ettei tule syötyä tarpeeksi. Tänäänkin aamuruuan jälkeen söin vain rahkaa ja sitten Ahlmanilla savulohta. "Reissussa" sen muistaa, kuinka helppoa oli ennen ostaa sämpylä jos toinenkin pikku nälkään. Nyt sain oikein miettiä mitä sitä löytyis. No lohtahan löytyi ja oli hyvää. Vetäsin kepeesti noin pari sataa grammaa keskenäni. Siihen se syöminen sitten jäikin.

Lajikokeilussa tankotanssi a.k.a pole

Jos puhutaan siitä epämukavuusalueelle menemisestä niin se oli juurikin sitä itteensä. Pienenä yhteenvetona muuhun en juuri kyennyt kun pitämään tankoa pystyssä. Serkkuni polttareissa tutustuttiin polen saloihin kasarijumppateemaan pukeutuneena. Olihan siä tankoja mut tanssi oli kaukana.Se että olisi osannut keimailla ja olla seksikäs ja sensuelli tunsin itseni norsuksi posliinikaupassa. Tuolla poltteella on tottunut tohon peilittömyyteen ja tuut sitten tanssisaliin jossa se iiiso peili löytyy on epämukavuus taattu. Melko pian nitkautin kyljen/lavan seudusta lihaksen ja syvään hengittäminenkin sattui vielä illallakin. Heh, missä oli keskivartalon hallinta? Ei ollu vatsa ja perse piukkana, saati rinta rottingilla. Mut kovaa treeniä tuo pole voi olla ja respect noille serkkuplikoille jota pyörivät tangon ympärillä mallikkaasti.

Pitäisköhän seuraavaks kokeilla sirkusta. Sinne voisin sopia?

Uuuhana somelainen muija

Jatkan jatkossakin mave-enkan tavoittelua ja harrastan kuntopiireilyä (niinkuin joku sitä haukkui) ja jätän polet niille jokka osaa.

Kasaripolttarit ja lapsivapaa viikonloppu

Voi kauhistus mikä ikävä voi iskeä 33 tunnin eron jälkeen. Olin siis viikonloppuna viettämässä serkkuni Vernan polttareita ja ihan yön yli. Toki me ollaan Alpon kanssa oltu erossa jo kokonaisia päiviä, mut ei kuitenkaan yön yli. Miten se tuntuikin et koko jätkä olisi kasvanut puolimetriä reilussa vuorokaudessa ja vauvasta oli tullut iso poika.

Ilma nyt ei ollut kuin morsian, mut suurimmilta sateilta vältyttiin ja pilkotti se aurinkokin. Alkuun oli ohjelmaa Tampereen puolella, josta siirryttiin tankotanssahtelun (siitä lisää myöhemmin) ja ravintola ruokailun kautta Viljakkalaan mökkeileen. Viikonloppu oli varsin onnistunut ja tuleva morsian loisti kasari-prinsessana.

Lauantain ruokailut olivat melko epäsäännölliset, johon en ollut varautunut omilla eväillä ja muutenkin olin päättänyt herkutella vapaasti, kuitenkin ilman gluteenia. Trattorian menu ei järisyttänyt makunystyröitä vaan huusi proteiinin puutetta ja melko mauttomuutta. Jälkiruoka oli taivaallisen hyvää kuiteskin ja gluteenitonta, josta plussat ravintolalle.

Muut nauttivat alkomahooleista mut itse olin vaan ns. hiilarihumalassa tän aterioinnin jälkeen. Olin päättänyt syödä kalorini en juoda, joka jokseenkin vähensi seuraavan päivän pöhötystä. Oli ihanaa nauttia ystävien seurasta ja se jatkuva rilleissä tai tukassa roikkuva pikku apina paransi maailmaa isänsä kanssa. Tuntui hyvältä ottaa omaa aikaa ja sai ladattua akkuja mökin rauhassa, vaikkei unta nyt niin viikonlopulta paljoa kertynytkään.

Varsinaista ruokakrapulaa ei tullut vaan pikemminkin tämä hiilaritankkaus antoi lisää motivaatiota tulevan viikon treenaamiseen ja ehkä opin hieman armollisuutta itseäni kohtaan. Ehkä.