maanantai 31. joulukuuta 2012

Mikä on sinun uuden vuoden lupauksesi?

Haastan kaikki lukijat pohtimaan ja jakamaan; mikä on sinun uuden vuoden lupauksesi?

- Lupaan noudattaa terveellistä ruokavaliota.
- Lupaan olla tyytyväinen saavutuksiini.
- Lupaan tuijottaa vähemmän peiliin.

Hyvää Uutta Ihanaa Vuotta 2013!

lauantai 29. joulukuuta 2012

Salilta sukulaisiin

Tänään kävin pitkästä aikaa salilla. Tein 30 min aerobisen treenin "hölkkäkoneella" ja 40 min salitreenin. Se koostui näin:

3x10 toistoa jalkaprässi
3x10 toistoa ojentajat
3x10 toistoa pystysoutu
3x15 vatsat bosulla
3x1min hoover
3x10 toistoa hauis
3x10 kyljet käsipainoilla

Tuli huikee fiilis kun jaksoin kevyesti hölkätä puolituntia, syke oli about 145-155. Treenin lopuksi kun kiipesin gogon portaat ylös pukkariin, reidet huusi hoosiannaa. Hyvä treeni, parempi mieli. Nyt lähden tapaamaan kummiflikkaa pitkästä aikaa!





Vaatekriisi

Eilen kävin tsekkaamassa alemyyntejä. Olen aina nauttinut vaatekaupoista, vaikka olen ollut isokokoinen ja voinut vain haaveilla "muotinuorisokauppojen" valikoimiin kuuluvista vaatteista. Olen ollut vuosikausia kokoa L tai XL. Olen löytänyt yli 80 kiloisena vaatteita esim Veromodasta ja Vilasta (toki miltä ne päällä ovat näyttäneet..en tiedä kuinka kamalalta) ja aina pitänyt ko. liikkeiden vaatteista. Toki jokainen lihava tietää kuinka kamala se tunne on kun ei löydy valikoimasta itselle sopivaa kokoa. Tänään törmäsin uudenlaiseen ongelmaan. En tiennyt ed.mainituissa liikkeissä minkä kokoisen vaatteen olisin käteeni ottanut. XL kokoinen toppi jos toinenkin tuli sovitushuoneeseen, mutta eihän se istunutkaan tai ei näyttänyt hyvältä päällä. Hermostuin ja siirryin seuraavaan liikkeeseen. Pariin kertaan peilikuvaan tuskastuneena tajusin, että paita oli liian ISOA kokoa ja ei istunut sen tähden. Pitää varmaan ensimmäistä kertaa elämässään uskaltautua jonkun virkaintoisen myyjän apuun ja kysyä, että mikäköhän koko olisi mulle sopiva/mitä kannattaisi lähteä edes sovittamaan. Lähdin väen paljoudesta pois tyhjin käsin, kun en jaksanut enää uudelleen kiertää hyllyjä etsiäkseni pienempää mallia.

Illalla oli ohjelmassa rakkaan ystävän valmistujaisjuhlat. Kotiin tullessani kauppareissulta aloin penkoa vaatekaappia ja sovittamaan päälle bilevaatteita. Totesin joka ikisen paitsi yhden ns. paremman paidan olevan liian iso.


Tämä kyseinen musta toppi on ollut mun syksyn ihan lemppari toppi, mutta roikkuuko se päällä, roikkuuko?


Rinnan ympäriltä tää paita pyöri päällä, joten hävitetään se johonkin kaapin nurkkaan.. Ilta oli mukava, harmitti vain yövuoron jälkeinen väsy, joka lopetti juhlinnan melko lyhyeen. Herkkuja oli tarjolla monenlaisia. Itse söin lohta ja salaattia leipäjuustolla. Kovasti teki mieli hand made pitsaa ja pasteijoita, mutta himoissa sitten tankkasin onneksi kalalla ja salaatilla.

sankari ja minä
"pikkutytsit"

torstai 27. joulukuuta 2012

Paluu arkeen

Aamuni alkoi parkkisakoilla. Voiko ihanammin päivä enää alkaa? Tai päättyä, sillä viimeyön olin töissä ja tyhmänä parkkeerasin auton ilman pysäköintimaksua "nythän on arkipyhä" ajatuksella muistamatta, että aamulla joku virkaintoileva parkkipirkko on käynnistänyt juhlanjälkeisen vitutuksen ja aloittanut työnsä klo 6:57 sakottamalla lumen alla makaavaa pirssiäni. En olisi halunnutkaan alemyynneille :)

Joulupäivä sujui hyvin cambridge-pussien parissa. Söin myös ruisleivän ja suklaata, mutta noistahan sovittiin jo aiemmin. Tapaninpäivänä mummulassa patojen äärellä kokeilin olla hillitysti, mutta eipä sitä pirtelöitä enää mahtunut siellä tankattua. Tänään on kuitenkin palattu arkeen ja nuo suklaakonvehdit huutaa mun nimeä, vain  siksi, että nyt ne ovat kiellettyjen listalla. On ihmisen psyyke sitten kummallinen. Kun tietää ettei sovi syödä niin haluaa syödä. Haluan myös olla hoikka, joten motivoikoon se olemaan ottamatta. Ruokavalioni koostuu siis edelleen 3 cambridgeateriasta ja yhdestä kasvis+proteiini normiruuasta sekä marjoista/vrk.

Mulla on alkamassa odotetut vapaat ensiyön työvuoron jälkeen. Kovasti tekee mieli salille ja aionkin ennen uutta vuotta mennä. Kaipaan myös treenitovereitani, joten tytöt, kokeillaanhan saada vuorot sopiin :) Aamupaino oli tänään sama kuin aaton aattona 76,5kg. Tästä on hyvä jatkaa!

tiistai 25. joulukuuta 2012

Mättöpäivät loppuvat..toivottavasti..

Okei, kaksi päivää vapaata syömistä and I'm done. Tää turvotuksen määrä on ihan järkyttävä, joten katsoin paremmaksi tehdä päätöksen lopetella tän jouluruuan syömisen. Aaton aaton aamuna painoin 76,5kg ja tänä aamuna 77,3kg. Mielestäni 800g turvotusta on hyvin hyvin vähän, joten ehkäpä nyt on hyvä lopettaa?

Jouluaatto anoppilassa alkoi hieman kurjasti kun kälyllä alkoi vatsatauti. Harmitti toisen puolesta kun ei päässyt osalliseksi jouluherkkuihin ja samalla ko. "tautikammoisena" laski se minunkin motivaatiotani nauttia syömisestä. Ruoka oli huippuhyvää aattonakin, mutta ihan mielellään sen syömisen lopetti. Aattoon mahtui riisipuuroa, pieni kävelylenkki, joulusauna ja päivällinen 11 hengen porukalla. Sain sylitellä mieheni pikkuista serkkupoikaa ja ilmeisesti kaikki olivat olleet kilttejä, jos lahjojen määrästä jotain voi päätellä.

aamulenkiltä




Alkuperäinen suunnitelmahan oli se, että aaton aatosta Tapaninpäivä iltaan voisin syödä cambridge tuotteiden ulkopuolelta vapaasti. Nyt on joulupäivä ja aloitin aamuni pirtelöllä ja vedellä riisipuuron sijaan. Haluan vain tän turvotuksen mahasta pois ja kevyemmän olon. Ajattelin kuitenkin olla itselleni vielä tämän ja huomisen armollinen ton suklaan ja ruisleivän suhteen. Nipotan sitten torstaista eteenpäin ja koitan olla tiukka, varsinkin ton ruisleivän kanssa.

Tän päivityksen loppuun iso KIITOS kaikille tutuille ja tuntemattomille jotka käytte katselemassa satunnaisesti tai luette ahkerasti blogiani. Olette hurja motivaattorijoukko! Tämä painuu nyt iltavuoroon töihin.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Mättöpäivät alkoivat

No, tänään se odotettu päivä koitti. Ei pussikeittoja/pirtelöitä ruokana vaan ihan aitoa suomalaista jouluruokaa.

Heräsin huonosti nukutun yön jäljiltä melko pirteänä. Koiran kanssa kirmattiin paukkupakkaseen aamulenkille. Aamun aloitin kuitenkin minttusuklaa pirtelöllä, ei osannut aamua alkaa ilman pirtelöä:). Päivällä kävin äidin luona syömässä. Kovat olivat odotukset joulusapuskan suhteen. Hyvää oli ja vatsa tuli täyteen nopeasti. Koko lautasellista (kuva perässä) en jaksanut syödä, vaikka melko pieniä määriä eri sortteja lautaselle lastasin. Loppujen lopuksi jäi jotenkin pettynyt olo. Mitenkään väheksymättä äitini ruokia vaan eipä tullutkaan niin ihanaa tunnetta kun kerrankin sai syödä ja mitä vain. Odotukset olivat varmaan niin katossa siitä tunteesta mitä hyvä ruoka on aiemmin saanut aikaan. Maha turposi kuin ilmapallo eikä oikein tuntunut laskevan vasta kuin illalla. Illalla nautin pienen annoksen anopin riisipuuroa. Päivään mahtui joulutorttujen ja suklaan lisäksi viimeisten joululahjojen askartelua. Joulu voi tulla!







perjantai 21. joulukuuta 2012

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Jouluun sopii muutama POSSU-kuva

Tässä nyt sitten tulee kuvakollaasi mun läskeistä..



Kovasti kuulee, kuinka pieni nykyään ootkaan-kommentteja. Kiitos ihanat teille niistä kommenteista :) Huomaan taas kerran sortuvani siihen läskisokeuteen, että vaikka kuvasta ja peilistä katsoo hoikempi nainen, en ole lähellekkään tyytyväinen. Tavallaan ei kuitenkaan näe sitä muutosta vaikka näkeekin? Olipas huono lause.

Kulunut yhdeksäs camppaus-viikko on ollut haastava. Kiireessä on jäänyt korvikkeita syömättä. Käsi on hakeutunut ruisleipäpussile toistuvasti ja muutamat joulusuklaat on varastettu ennen sovittua "herkuttelujaksoa". Valmentaja Jaanan kanssa keskusteltiin jo viikko sitten joulun ajasta ja kuinka haluan sen viettää ruokailun suhteen. Sovittiin, että aaton aatosta Tapanin päivään syön vapaasti, ilman Cambridge-tuotteita. Pidämme myös joulun ja uuden vuoden välin puntarivapaata. Turhaan sitä jouluturvotusta punnitsee. Samaan aikaan odotan ja pelkään tuota joulun ajan syömistä. On ihanaa sallia itselleen riisipuuroa ja muita joulun herkkuja, mutta samalla tiedän kuinka helvetin kipeäksi vatsa tulee (kyllä, tulee vaikka söisi vain vähän). Kauhua joulusyömiseen teettää myös se fakta, kuinka vaikeat kaksi viikkoa on edessä joulun 4 päivän mättämisen jälkeen. Ketoosista ei ole tietoakaan ja vatsalaukku ehtii laajenemaan ja nälkä vaivaa vähintään viikon kuten camppaamisen alussa. Ehkäpä palaan joulun jälkeen katsomaan näitä kuvia ja toteemaan kuinka paljon tätä possua on vielä jäljellä. Toivottavasti se motivoi. Huomenna on vielä punnituspäivä. Tänään kotivaaka näytti 77,2 kg. Saasnährä miten plikan käy :)

lauantai 15. joulukuuta 2012

Tuntuu ettei aika riitä

Tuntuu ettei aika riitä kaikkeen mitä haluaisi näin joulun alla tehdä. Vapaapäiviä ei vain ole tarpeeksi. Eilen vietin siskon kanssa laatuaikaa. Kävin aiemmin päivällä ihanan kampaajani käsittelyssä ja leikkautin pitkään haluamani otsiksen. Olo tuntuu nyt pikkutytöltä :) Siskon kanssa päätin, että tänään annan luvan itselleni ostaa hieman karkkia. 20kpl irtokarkkia ostin ja kauhukseni punnitsin sen määrän painavan 120g. Ei kuulu karkit joo ruokavalioon, mutta nyt kuitenkin kävi näin.

Tänään suuntasin miehen kanssa joululahjaostoksille. Väkeä oli kuin pipoo, niinkuin jouluna kuuluukin. Vietettiin laatuaikaa yhdessä ja kävimme yhdessä syömässä ravintolassa. Aiemmin kävimme ihan liikaa ulkona syömässä, nyt ei olla yli kahteen kuukauteen käyty yhdessä. Ennen ravintolaan meno tarkoitti hampparia ranskalaisilla. Nyt oli ihana huomata, ettei edelleenkään harmittanut tilata pihviäni salaatilla perunoiden sijaan. Saman totesin reilu viikko sitten Helsingin reissulla. Kuitenkin sitä kovasti aloin miettiin, että nytkö se lipsuminen taas alkaa. Ulkona syömistä, karkkipusseja... Olen kuitenkin mielestäni ravintolareissulla tehnyt oikeita valintoja ja ehkäpä tuo antaa hieman vaihtelua camppaustuotteiden rinnalle. Tällä camppausviikolla on ollut haasteellista saada kaikki cambridge-ateriat syötyä. Kun olen syönyt kiellettyjä asioita, ei ole ollut edes nälkä ja jotenkin sitten jättänyt pussin jos toisenkin syömättä. Tiedän ettei näin tulisi toimia, mutta mutta.. Katsotaan nyt käykö ensi viikon punnituksessa kalpaten?





torstai 13. joulukuuta 2012

Hyi hyi minua...

No otsikostahan sen jo näkee, repsuiltu on. Onneksi ei pahasti. Mulla on ollut kaksi aivan järkyttävän raskasta työpäivää, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja ateriarytmit 12,5 tuntisissa työpäivissä on mennyt suoraan sanotuna päin persettä. Työpäiväni tauot menivät seuraavasti:

7:15 töihin
8:30 aamupala a.k.a pirtelö
töitä töitä töitä, vettä pullosta siihen väliin kun muisti
13:30 lounas raejuusto + lohi- tai tonnikalasalaatti
töitä töitä töitä, liian vähän vettä, huikkia pepsi maxia pullosta
19:00 pirtelö
töitä töitä töitä
20:00 kotiin

Ei ihan oppikirjan mukainen ateriarytmi. Päätä särki kun ei ehtinyt juoda tarpeeksi. Ruokavälit venyivät liikaa. Korvikkeita on jäänyt jokunen juomatta. No sitten kun tulin äsken kotiin, tiesin jo autossa ajellessani haluavani ruisleipää. Miksi ihminen voi rankan päivän jälkeen sallia itselleen helpommin jotakin hyvää. Ihankuin olisi sen ansainnut nyt helpommin tai se olisi väsyneenä hyväksyttävämpää. Toki nyt on kyse ruisleivästä, ei viineristä, mutta kuiteskin. Söin leipäpalat, olen ihminen, annan itselleni anteeksi. Ehkä huomenna. Mutta kyllä sitä on heikko.

Koitan saada päiviteltyä tässä lähipäivinä ennen ja jälkeen kuvia. Pitää vielä pohtia teenkö millaisen postauksen vai tekisinkö tonne ylös oman palkin ällö-kuvia varten.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Ihana mittanauha

Tänään viikkopunnituksessa oli 6 päivässä pudotusta -600g. Olen tyytyväinen, vaikka jäikin harmittamaan, että vieläkään en saanut -10kg rikki virallisella vaa'alla, kun kotona aamupaino on käynyt kuitenkin jo -11kg:ssa. No kukaan ei ole yhtä hoikka päivällä kuin herättyään joten maltillisena odotellaan sitä virallista tulosta. Kuitenkin aamuni alkoi ihanasti, kun kaivoin mittanauhan esille ja en oikein meinannut tuloksia uskoa. Multa on lähtenyt senttejä vartalosta seuraavan laisesti 2kk aikana:

Rinta -6cm
Vyötärö -7cm
Lantio -8cm

Laitoin mittanauhan ympärille siihen senttikohtaan, mikä lantioni oli tuolloin 2 kk sitten ja ympärysmitta pyöri peräni ympäri kuin hulahula-vanne. Tästä on hyvä jatkaa viikkoa eteenpäin.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Valintojen maailma

Viikonloppuni siis vierähti Helsingissä koiranäyttelyssä. Päivät olivat pitkiä, ruokarytmi erittäin epäsäännöllinen, mutta suurimmilta ruokakatastrofeilta säästyttiin. Haastavimmaksi koin pirtelöiden sekoittamisen. Mulla oli mukana vain yksi sheikkeri ja musta oli erittäin epämiellyttävää käydä pesemässä sitä vessassa aterioiden välillä. Sellasta puhdasta paikkaa ei löytynyt kuin vasta hotellilla, joten pitkän 8-10h näyttelypäivän aikana sain juotua Messukeskuksessa vain yhden pirtelön. Yksi korvike jäi väliin per päivä :( Lauantai iltana käytiin Fransmannissa syömässä, joka sujui suuremmilta kiusauksilta välttyen. Ruoka oli huippu hyvää ja ylpeänä katsoin kun muut ahtasivat suuhunsa pihviä ja ranskiksia, minä söin kana-vuohenjuusto salaattia. Oli varmasti parasta ruokaa mitä ole kahteen kuukauteen syönyt :) Tässäpä viikonlopun antia kuvien muodossa.



Nämä herkut erotti koirien makupaloista jumalaisesta sokerin tuoksusta. Vältin kiusauksen :)

Tunnelmallisen Fransmannin sisustusta

Ihana kana-vuohenjuusto salaatti. Majoneesi kastiketta en syönyt.

Unikaveri Veeti

Tänään jatkui "ulkona" syöminen kun kävin salaatilla ystävän kanssa. Tein hyvän valinnan. Viahdoin salaattiin kastikkeeksi öljyn ja jätin tarjoillun sämpylän syömättä.

Lohi-leipäjuusto salaatti

Viikonlopun aikana taas korostui, kuinka tärkeää laihduttavan ihmisen on suunnitella ateriansa etukäteen. Reissussa oleminen voi muuttua hankalaksi, kun ei olekaan tarjolla niitä asioita, joita terveellinen ruokavalio pitää sisällään. Olisi ollut helppoa syödä pikku snaäksejä, joita ystävillä oli mukana näyttelyreissulla. Olisi pitänyt pakata mukaan itsellekin jotakin vaihtoehtoista evästä camppauspirtelön lisäksi. Valintoja joutuu tekemään joka päivä. Kuitenkin nää ravintolavalinnat ovat onnistuneet ja parasta oli huomata lauantaina ja tänäänkin, etten joutunut harmittelemaan sitä, etten "saanut" ottaa ranskalaisia. Oli hienoa huomata, että olin super tyytyväinen salaattiini ja että en olisi halunnut ranskalaisia (paitsi sunnuntaina kotiin päästyä). Kauhistelin vain kuinka jokin muu kuin salaattiannos ei pitänyt sisällään juuri lainkaan vihreää.

Huomenna on viikkopunnitus. Aina se jännittää, varsinkin kun noita aterioita on jäänyt väliin useampana päivänä.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Perjantain treeni ja pikkujoulut

Päivittelen näin takautuvasti eilisen päivän tapahtumia. Kun alkuviikosta valittelin, että joskus treenin käynnistyminen voi tuntua pelkältä takkuamiselta, ei eilen ollut sellaisesta tietoakaan. Kai se vapaa päivänä treenaaminen vain on luontevampaa ja energiaa riittää paremmin. Päätin tehdä pidemmän lämppäriosuuden ja olenkin löytänyt uuden tuttavuuden crosstraineria muistuttavasta laitteesta, jossa askeltaminen tuntuu hölkältä, mutta kevyeltä sellaiselta. Sain 15 min alkulämmön aikana kulutettua yhden cambridge-aterian sisältämät kalorit 118 kcal. Muutoin treeni koostui seuraavista (järjestys ei nyt välttis ollut tämä, kun muisti pätkii):

3 x 15 toistoa vatsat bosulla
3 x 8 toistoa ojentajat
3 x 10 toistoa selkäpenkki
3 x 8 toistoa pystysoutu
3 x 10 kylkipenkki
3 x 10 toistoa hauis
3 x 15 toistoa vatsat bosulla uudelleen
3 x 10 toistoa kulmasoutu käsipainoilla
2 x 15 penkille nousua + polvi ilmaan




Treeni tuntui rankalta, mutta endorfiini humalassa kävelin salilta ulos valmistautumaan illan pikkujouluihin vanhojen työkavereiden kanssa tupperware-kutsujenkin merkeissä.

tuli hiki ja suunympärys on ihan valkosena..

Pikkujouluissa pystyin melko hyvin kieltäytymään tarjottavista, vaikka konsulentti valmisti kutsujen aikana herkkuja myymiään tuotteita käyttäen. Tarjolla oli kaiken lisäksi joulutorttuja, glögiä lisukkeineen sekä juustoja. Muutamia paloja juustoja söin, mutta muutoin tyydyin pepsi maxiin ja pirtelöön. Saatiin hauskuutta aikaan kun testattiin tuperi-vempainta pirtelön sekottamiseen ja paakkuvapaata juomaa sain, ei ollu klönttejä. Ostoslistalle siis :)



Illan juhlinnat jatkuivat osaltani yli puolenyön, mutta pakko oli lähteä kesken pirskeiden kotiin nukkumaan seuraavan päivän Helsingin koiranäyttelyreissua varten.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Lyhyttä matematiikkaa

Valkkutapaaminen sujui hyvin ja -1,1kg oli miinusta. Otettiinkin jo tällä viikolla mittaukset ja rasvaprosenttini oli tullut huimasti alas! Valmentaja ei meinannut uskoa silmiään, mutta pakkohan se oli. Jaana sanoi, että pudotukset menee ns. sykleissä, että välillä paino putoaa hyvin, välillä rasvaprosentti putoaa vaikka painon pudotus olisi pienempää ja välillä voi lihas% kasvaa vaikka paino junnaisi paikoillaan. Joten olen tähän sykliin nyt hyvin tyytyväinen. Paljastetaan nyt sit toi huikea ja kamala rasvaprosentti lukemakin, kun nyt ollaan julkisesti lihavia...

16.10. painoin 89kg jolloin rasva% oli 50,2 (hyi saatana)
13.11. painoin 82,2kg jolloin rasva% oli 49,0
5.12. painoin 79,7kg ja rasva% oli 46,4

Kamala lukemahan tuo edelleen on, mutta putoomistahti on huippu. Painoindeksi on käyttäytynyt seuraavasti:

16.10. BMI 35,7 vaikea ylipaino
13.11. BMI 32,9 merkittävä ylipaino
5.12. BMI 31,9 merkittävä ylipaino

Lihas%:

16.10. 22,2
13.11. 22,2
5.12. 23,6 tänne toivoisin suurta kasvua, mutta pikkuhiljaa...

Perjantaina olisi taas pikkujoulut tiedossa, tarkoitus on kuitenkin tällä viikolla kieltäytyä ylimääräisistä, joten sheikataan pirtelöö vaan kylillä. Jos vaikka saisi yhtä hyvät lukemat ensi viikolla :)

tiistai 4. joulukuuta 2012

Salipäivä

Tänään töiden jälkeen pääsin salille, pitkästä aikaa. Olo on ollut paljon energisempi tän viikon alulla kuin viime viikolla. Salitreeni koostui seuraavista sarjoista:

7min crosstrainer
3 x 10 toistoa jalkaprässi
3 x 10 toistoa ojentajat
2 x 10 toistoa kylkipenkki 5kg käsipainolla
2 x 10 toistoa selkäpenkki
3 x 7 toistoa penkkipunnerrus
3 x 8 hauis
5 x 15 toistoa vatsalihas bosulla

Salilla tuntui hieman masentavalta kun treeni tuntui takkuilevan, etenkin painot tuntuivat super raskailta. Tuntui kuin ei olisi koskaan käynytkään salilla ja mieli teki vaihtaa vain kevyempiin kiloihin. No empä vaihtanut, mutta jotenkin jäi kummallinen olo. Jospa torstaina lepopäivän jälkeen olisin vähän fit-henkisempi ja treeni luistais :) Salin jälkeen kävin kaupasta hakemassa tuoreen fit body- lehden. Oon tosi positiivisesti yllättynyt ko. lehden sisällöstä. Siinä on paljon fakta tietoa ihan tavis sali-harrastajallekin (en koe olevani missään nimessä fitness-ihminen) ja ehkäpä se lehdessä juuri yllättää, että sitä on helppo lukea. Toki upeat värikuvat tuovat mielenkiintoa myös. Erityisesti kiinnostavat jutut liittyivät ruoka-aineisiin ja etenkin heraproteiiniin. Huippu juttu oli myös Jutta Gustafsbergin kolumni, jossa oli mukava motivation speak dieettaajalle. " Dieetillä koettu pieni näläntunne on pelkästään hyvä tunne. Oikein rakennetulla dieetillä et koskaan tunne liian suurta nälkää, vaan sellaista pientä kutittelua vatsassa. Ajattele, että juuri nytkin rasva tirisee! " Paljon puhuttiin positiivisesta asenteesta ja siitä, ettei saisi miettiä -mitä en saa syödä-. Huomaan itse edelleen sortuvani tähän toistuvasti. Artikkeli käsitteli myös tavoitteiden asettamista motivaation ylläpitämiseksi.

Olen asettanut itselleni ensimmäiseksi tavoitteeksi päästä 70 kg painoon. Sinne on nyt vielä reilusti matkaa, joten kun sen olen saavuttanut, voin palata tarkastelemaan tavoitettani. Olenko siihen tyytyväinen. Mulla on mielessä eräs pitkän tähtäimen tavoite, mutta kerron siitä sitten joskus myöhemmin. Huomenna olisi valmentajan tapaaminen ja viikkopunnitus. 7 viikkoa on uutta elämää jo takana, olen hyvin tyytyväinen ja iloinen saavutuksistani, vaikkei se aina täältä tekstistä välttämättä välity :)

treenin raskaan raatajat with Tiina



maanantai 3. joulukuuta 2012

Ennakkoluuloja

Törmäsin tänään erääseen kirjoitukseen uuden tuttavuuteni kautta, joka oli joutunut puolustelemaan valintaansa laihtua camppaamalla. Kirjoitus otti kantaa melko tietämättömänä ja voimakkaan negatiivisesti cambridge-ohjelmalla laihduttamiseen. Nainen käsitteli mielipiteessään asioita siitä, kuinka alle 500kcal syövä on nälkäkuurilla ja kuinka ihminen ei pysty pitkään kieltäytymään kaikesta herkusta. Toki hän puhui paljon faktaa, mutta miksi arvostella toisen valintaa laihtua jollakin tietyllä tavalla, asiaan sen enempää paneutumatta tai ilman avarakatseisuutta.

Faktahan on se, että laihtumistapoja on niin monta kuin meitä ihmisiäkin. On paljon faktaa siitä, kuinka jojo-laihduttaminen on yleistä, eikä pysyviin muutoksiin pysty totaalikieltäytymisellä. On kuitenkin muistettava se, että ollessasi vaikeasti ylipainoinen ( BMI yli 35 ), ei pysty laihtumaan vain herkkuja karttamalla tai liikuntaa lisäämällä, vaan on puututtava ruokavalioon ja oikeasti mietittävä, mitkä on niitä asioita, minkä vuoksi olet ylipainoinen. Ikänsä laiha ihminen ei tiedä millainen on lihavan ihmisen psyyke. Joku fiksu joskus sanoi, että kun lihava on laihduttanut normaalipainoiseksi, on hänen ajatusmaailmansa ylipainoinen vielä varmastikin 2 vuotta laihtumisen jälkeenkin.

Mun vereni saa kiehumaan kommentit, joista paistaa läpi hoikan ihmisen elämänviisaudet siitä kuinka jokaisen lihavan "tulisi ottaa itseään niskasta kiinni ja hyötyliikuttava tai olisi käytävä salilla niin kyllä sitten voi syödäkin enemmän". "Voithan sä joskus herkkuja syödä, ei kukaan voi olla kokonaan ilman." Jokainen lihava ihminen varmasti tietää, että joskus on totaalikieltäydyttävä. Joskus on tehtävä se muutos pois vanhasta syömisestä. Minä en ole ainakaan ikinä toiminut niin, että jos mä nyt vähän syön niin huomenna sitten tsemppaan. Huomenna sitä herkkua tekee kahta kauheemmin mieli ja aivan varmasti on helppo syödä väärin, kun kerta eilenkin jo kaikki meni pieleen. Haluankin ajatella, että kun täällä pienessä PÄÄSSÄ tapahtuu se laihtuminen (ihan sama onko kroppa pienentynyt) voin sallia itselleni sen juustokakun palan silloin tällöin. Sitten kun opin, että herkut kuuluvat juhlaan, eivät ARKEEN niin sallin itselleni kohtuudella irtokarkkeja tms. Kun päättää todella muuttaa tapansa ja suhtautumisensa ruokaan ja herkkuihin, pysyykin motivoituneena. Toisilta sen oikeen ja lopullisen muutoksen tekeminen vain vie enemmän aikaa.

Ainahan sitten voidaan keskustella mikä vauhti laihtumiseen on se oikea. Puhutaan puolesta kilosta viikossa, että se olisi oikea tapa, että siten saa pysyviä muutoksia. Jos nyt suoraan sanotaan niin jos syön munkkipossun päivässä ei paino hitaammin tai nopeemmin tule takaisin olin sitten laihtunut puoli tai kaksi kiloa viikossa. Se mikä camppaamisessa on hienoa, että ihminen voi rauhassa harjoitella oikeita annos kokoja. Nyt joku skeptinen miettii, että miten jauhoja syövä voi puhua annos koosta, mutta tässähän koko ajan kaloreita lisäämällä opetellaan terveellisen ruuan lisäämistä ruokavalioon. Opetellaan missä ruoka-aineessa on mitäkin ( prot., hh., rasva). Ei tämän pussikeittodieetin tarkoitus olekaan loppuelämää sheikkerin kanssa evästää vaan rauhallisen muutoksen tekoa. Lihava laihtuu aluksi nopeemmin, kylläpä se painon pudotus meillä jokaisella hidastuu kun camppaus-viikkoja tulee kokoajan lisää ja paino pienenee.

Onneksi olkoon ja kiitos jos jaksoit lukea tänne asti.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Parsakeittoa kynttilän valossa

No niin, nyt on saatu kävelyviikko päätökseen. Tänään puristin viimeisen lenkkipäivän miehen kanssa kasaan ja viikon kävelysaldoksi tuli 4,5h. Hyvä minä!

Maanantai (X)
Tiistai ( / )
Keskiviikko (  )
Torstai ( / )
Perjantai ( / )
Lauantai (X)
Sunnuntai (X)

Aamupäivällä käytiin ostamassa kotiin uutta astiastoa, kun olen kovin kyllästynyt vanhaan 24h- "kivilautas" sarjaan. Ostettiin ihan perus Arabian Teema astiastoa valkoisena. Aattelin et siihen on helppo yhdistää sitten jotain toista sarjaa jos kyllästyttää. Lenkin jälkeen tein uusimmasta Kg-lehdestä löytämäni reseptin avulla parsa- kevyt sulatejuustokeittoa. Oli ihan mielettömän hyvää ja vähä kalorista!


Parsakaali-juustokeitto 30min. 4 annosta
Energiaa 113 kcal/annos
proteiinia 25g, hiilihydraatteja 4g, kuitua 4g, rasvaa 4g

500g parsakaalia
1l kasvislientä
150g kevyt sulatejuustoa
pieni nippu persiljaa

Kuumenna kasvisliemi ja lisää huuhdellut parsakaalit. Kypsennä 15min. Lisää juusto ja sekoita tasaiseksi. Silppua joukkoon persilja (mulla ei ollut).

Soseuta keitto sauvasekoittimella ja kuumenna keitto uudestaan. NAM!

Ensiviikolla on paljon ohjelmaa. Tietenkin työviikko on edessä, mutta viikonloppuvapaat vierähtää Helsingissä koiranäyttelyssä kahden ystävän ja monen cockeri-kaverin kanssa. Ajattelin ensiviikon minimi-liikunta suunnitelmaksi kaksi koko vartalon salitreeniä. Todennäköisesti tiistai ja torstai iltapäivä olisivat otollisimmat ajat (tämä info olkoon tiedoksi Tiinalle ja Allulle :) ).

Kohti uutta viikkoa. Jännityksellä odotan saisinko jo valmentajan luonakin tuon -10kg rikki vai en.

kuvan viini ja ruisleivät kuuluivat miehen annokseen :)






lauantai 1. joulukuuta 2012

Tip tap tip tap tipe tipe tip tap

Eilen oli työporukan pikkujoulut. Porukka oli hyvässä hengessä ja nautti pöydän antimista joulu tapasten merkeissä ja salmari virtasi :) Kyllä nää hoitajat oli aika kovia ottaan :) Itse en juuri päässyt nauttimaan tarjottavista, mutta tällaista sain koottua lautaselleni:


Anteeksi hämärä kuva. Tietenkin pikkujouluihin kuuluu joulupukin lahjasäkki. Kaikki olivat tuoneet S-kirjaimella alkavan lahjan. Tavaraa oli suklaasta sexy snapsilasiin, mutta mun paketista avasin :


Salmariahan se, nautin siitä sitten ketoosin tuolla puolen :) Kiitos paketin ostajalle ;)

Tänään kävelyviikko jatkui. Tänne Tampereen seudulle ollaan saatu myös kinokset, jotka hieman hidastivat askelta. Ehkäpä suurin syy lenkin hitauteen oli spanielini jatkuva maahan meno, kun anturien väliin jäätyi lumipallot joita oli pakko pureskella joka mutkassa..



Kesällä toi kyseinen lenkki kesti sen tunnin, et ehkä mun kunto on sit noussu oikeesti kun nyt meni 50min kinoksista huolimatta :) Tätä iltaa vietetään tyttöjen kesken Maikun kanssa ja lähetään tanssaan Tampereen yöhön. Kivaa viikonlopun jatkoa!

Maanantai (X)
Tiista ( / )
Keskiviikko (   )
Torstai ( / )
Perjantai ( /  )
Lauantai (X)
Sunnuntai (   )

YHT. 3,5h