perjantai 16. marraskuuta 2012

Repsahdus

Okei, tänään se tapahtui. Eka kunnon repsahdus. Yövuoron jälkeen herättyäni lähdettiin miehen kanssa Subiin syömään. Hienosti tilasin kanasalaatin ja olin ylpeä itsestäni. No olihan siinä Subin vieressä Makuuni. Jos otan pari karkkia. Ostin 6 irtokarkkia, eihän se ole paljon. Jotenkin alitajunnassa inhosin itseäni jo täsätä syystä, mutta enhän sitä heti kellekkään halunnut myöntää. Kaikki on hallussa, ne oli vaan pari karkkia.

Käytiin vähän sukulaisissa, oli kahvia ja voileipäkakkua. Istuin hiljaa sohvalla kudin kädessä ja katselin äänettömänä muiden mussutusta. Samaan hengenvetoon mummo kysyy etkö mitään suuhusi laita. No en laita en. Pikkuhiljaa raivo sisällä nousi ja oli pakko jo lähteä kotiin. Kotiin päästyäni jääkaappi aukesi ja tein pari ruisleivän puolikasta. Nälkä kasvoi syödessä ja aloin paistaa kananmunaa. Onneksi tekemäni munakas näytti niin rasvaiselta, että pakkasin sen eväsrasiaan ja en koskenutkaan. Tein kuitenkin vielä kaksi ruisleivän puolikasta himooni ja sitten tuli itku.  Itku vaan yltyi, kun kävin katsomassa paljonko ruisleivän puolikkaassa on kaloreita.

Olen niin pettynyt itseeni. Miksi ihmisen pitää vielä ahmia. Enkö olisi voinut tyytyä niihin ensimmäisiin leipiin jo? Joku voisi miettiä, että mitä tuo tuolla valittaa, eihän se nyt kuitenkaan missään Mäkkärissä käynyt. No. Tän tunteen tietää vain itse lihavana ollut henkilö. Se, että panostat viikosta toiseen johonkin tiettyyn ruokavalioon, itsekuriin ja sitten lähtee pilaamaan kovan työn tulosta. No empä minä nyt noista leivistä liho kaikkea lahduttamaani, mutta kun aloittaa tuon lipsumisen, on pelottavaa ajatella, koska se tapahtuu seuraavan kerran.

Tiedän, että tämä kuuluu tähän projektiin, näin kuuluukin tapahtua, mutta ei se silti tunnu helpottavalta.

1 kommentti:

  1. Näitä sattuu. Tiedän todellakin sen iteinhon tunteen, kun kontrolli pettää, mutta siitä pitää vain ottaa oppia ja jatkaa matkaa. Laihtuminen on prosessi, ja repsahdukset on osa sitä. Yksi moka ei mitenkään mitätöi sun aiempien saavutusten arvoa, päin vastoin.

    Eteenpäin vaan, sanoi mummo lumessa.
    A-S

    VastaaPoista