maanantai 26. toukokuuta 2014

Take control

Take control of your mind, your body and your soul... lauloi lemppari bändi nuoruudestani ja pauhasi tänään korvissa kun kävelin koiran kanssa ysäri discon tahdissa. Toiset päivät sit osaa olla hyvän mielen päiviä, jolloin tuntuu, et teet just oikeita asioita juuri nyt ja kaikki on helppoa. Sitten on taas ne toisenlaiset päivät, no kyl te tiiätte. Mut tänään sen hyvän mielen on kyl aiheuttanut tulokset. Ne mitä ihmiset odottaa kun kroppaansa haluaa muokata.

Kaksi kuukautta sitten aloitin ravinto valmennuksen Optimal Performancella ja tänään oli mittaus päivä. On se koti mittanauhakin kertonut senttien lähteneen, mut jotenkin sitä uskoo paremmin kun antaa jonkun toisen sen tehdä ja kunnon pihdeillä. Mulla on lähtenyt nyt tasaisesti rasvaa joka puolelta kehoa, mut erityisesti selästä ja etureidestä. Molemmista on lähtenyt reilu 20mm eli 2 senttiä ihkaa läskiä. Ilman aamuaerobisia tyhjällä vatsalla (periaatteessa ilman mitään rankkaa aerobista liikuntaa), ilman pakollista maitorahkaa. Ilman nälkää tai paastoa. Se on vaatinut rasvaa, proteiinia ja tasaista verensokeria, sekä toiminnallista- ja voimaharjoittelua. Lähipiiri tietää mun myös hieman herkutelleenkin tän 2kk:n aikana.

Viikko takaperin facebookissa pyöri Hesarin artikkeli "näin pääset eroon napaläskistä" tai jotain sinne päin. No luinhan minä sen ja se alkoikin ihan kivasti kertomalla insuliinin ja tasaisen veren sokerin vaikutuksesta kroppaan ja rasvan kertymiseen/palamiseen. Mut sit siellä lopussa oli et täsmävinkit napaläskin hävittämiseen oli a) syö kaurapuuroa ja b) syö täysjyvä ruisleipää. Siinä vaiheessa mietin et ei voi olla totta ja miks näin ajatellaan. Molemmat elintarvikkeet nimen omaan nostaa verensokerin nopeasti korkeelle mut tuo sen myös pikaisesti alas ja ei millään tavalla tue sitä rasvan polttoa ja insuliinin hallintaa. Toki niissä on on niitä hyviä juttuja mut hiilihydraatti napaläskin karkotukseen on kyl väärä keino. Mut koska joka paikka tätä toitottaa näin, on ihmisten vaikea uskoa jotakin muuta. Toki kyseinen artikkeli puhui faktaa roskaruuasta ja siitä mitä se tekee ihmisille mut eiks se oo tiedetty jo kauan? Eikö vois puhua jotain muusta kun täysjyväviljoista ja kuinka hyväks ne on sulle. Kyseenalaistakaa ihmiset! Niin minä tein. Epäilin, olin skeptinen mut hei nyt se läski lähtee. En palaa syömään kaurapuuroo mehukeitolla ja raejuustolla.

Likkana lenkillä

Lauantaina oli kevyt 28 astetta lämpöö varjossa jo aamusta. Päästessä Ratinan stadionille starttaan likkojen lenkkiä oli tuskainen 31 astetta. No ei auttanut valittaa vaan hymyssä suin lenkille. 

Tatskan kans tulis välttää hikoilua (mahdotonta näillä keleillä) sekä metsää (eihän Pyynikkiä ja Pispalan harjua lasketa , eihän). Vauhdin toivoin olevan ripakka, onhan tää vaan viikon toka treeni ja viiminen mut väen paljoudessa jo luovutin ja aattelin et hien takaa vaan ilmasto ja mun pakolliset pitkät puntit. Mut ihan mukavasti saatiin tossua toisen eteen kun porukka pysähteli juottopisteille tasaisesti ja päästiin ohi. Välillä kävi onneks pieni tuulen vire, vaikka suurimman osan vajaan yheksän kilometrin matkalla aurinko porotti tunkkaisesti ja ilma aivan seisoi. 

Maalissa saatiin PT Allu yllätettyä omiin polttareihinsa kun me muut jatkettiin lenkkieväiden kimppuun, jotka tapahtuma tarjosi. Valitsin gluteenittoman vaihtoehdon ja mietin taas kerran et mikä helvetti siinä on et näihin hommiin ei voida vähän perehtyä ja miks tollasta kuraa tarjotaan??? Eväisiin kuului alla olevan kuvan mukaisesti aurinko salaatti (jotain kaalia,porkkanaa,hedelmää) 1 piltti (jonka sain vasta kun vakuutin etten syö viljaa ja etten ota myslipatukkaa) sekä vissy pullo. Ai niin oli gluteeniton leipäpala mut kuka sitä syö ilman voita tai päälisiä? EI MITÄÄN proteiinia. Miksi tätä kutsuttiin lenkkievääksi? Hei nostetaan sokerit kattoon ja ollaan edelleen nälkäsiä.. Ehkä nyt otan tän liian tosissani mut täs olis näin suuressa tapahtumassa parannettavaa kun sitä evästä kuitenkin mainostetaan. Kiitos ja kumarrus sitkeille treenikavereille Tiinalle, Alinalle, Virpille, Hennalle ja Pepille (+masuasukki).

Hikisenä sit kuitenkin kirmasin kotiin pika suihkuun josta sambakeikalle Metroauto Areenalle DareDevilsien hyväntekeväisyys show'hun. Nää tädit ja sedät perusti cheerleading teamin ja treenas ja ylittivät itsensä ja vetivät huikeen show'n. Lipputulot ohjasivat lyhentämättömänä Tampereen Lastenklinikalle. Illan kruunasi myöhäinen päivällinen ystävien kanssa kesäisellä terdellä. Huikee päivä!













torstai 22. toukokuuta 2014

Äitienpäivälahja

Jo ennen Alpon syntymää haaveilin uudesta tatuoinnista. Olen 17- vuotiaana ottanut ihka ensimmäisen tatuointini. Ajoittain olen synnytyksen jälkeen maininnut, että olisi kiva ottaa jokin kuva, sekä lapsen nimi. Äitienpäivänä Santeri sitten kysäisi, että vieläkö mää sen kuvan haluan. - Haluanhan minä! Tiesin, että nilkkaan se tulee ja parhaiten pikkuistani kuvaa lintu. Ystäväni Lauran sukulainen tatuoi, ja koin helpoksi ratkaisuksi valita Riikka tatuoimaan kun tutustuin hänen piirtotaitoihinsa. Riikan kotisivut löytyy täältä. Niin me reilu viikko sitten ajeltiin Orivedelle ja kerroin toiveistani ja viikkoa myöhemmin eli eilen pistettiin kuva nilkan yläpuolelle. Jännitti ihan kamalasti, olihan edellisestä kerrasta jo 13 vuotta. Kun alettiin tikkaamaan muistin, ettei se nyt niin kamalaa ollutkaan. Linnun pyrstön kohdan värittäminen sai mut vähän pärrään mut muutoin oli kipu suht minimaalista.






















Nyt tässä sit alkaa se paraneminen. Ei oo helteet parhaat mahdolliset ton koiven kans. Aurinkoo ei siihen saa saada joten pitkät, löysät puntit ulkona ja paljon ilmakylpyä kotona. Liikunnat on haavan paranemisesta riippuen nyt melko minimissä. Lauantaina kuitenkin aion Likkojen lenkille.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Eka piknik

Eilen alkaneiden hellekelien kunniaksi käytiin Alpon, L:n ja Av:n kanssa piknikillä läheisellä uimarannalla. Toki se helle täällä alkoi vasta tänään, mut kyl eilenkin tarkeni. Olin päättänyt ottaa pojasta 5kk kuvat ja Ape poseeraskin mainiosti. Joten täältä pesee kuvatulva olkaa hyvä :)










































































































perjantai 16. toukokuuta 2014

Lounaan muotoinen aamiainen

Yks suurimmista muutoksista mitä olen nyt kuutisen viikkoa sitten tehnyt on aamupalan muokkaaminen. Vuosi sitten opettelin ylipäätään syömään aamulla.
Aikaisemmin oon syönyt leipää tai puuroa mut nyt oppineena et ne siirtyy lyhentämättömänä mun selkämakkaroiksi olen valmentajani ohjeen mukaisesti muokannut aamupalani lounaan muotoon. Aamupala on hyvin samanlainen kuin se olisi jos söisin esim. klo 12. Monesti syön edellisen päivän jämiä kuten tänä aamuna ja kuvasta näkyy. Pääosaa esittää proteiini ja rasva.

Tänään pääsin aamusalille ystisten kanssa ilman Alpoa kun mies piti pekkasen ja toimi lapsenvahtina. Tänään oli se päivistä odotetuin kun viimeksi olin treenaamassa maanantaina. No eihän se sit oikein kulkenut (varmaan siks ku sitä oli just odottanut) tai ei tullut sellasta perus tää on ihanaa ja pala rasva pala -oloa. Mut saatiin treeni tehtyä.


Ei ollut paljon porukkaa liikkeellä :)






Illalla harrastin hieman kokki kolmos-hommia ja tein porkkanaleipää. Pohjana toimi muna, cashew- ja mantelijauho. Ja tietenkin se porkkana. Ei siis viljaa. On se hyvää mut kauheesti en nautiskellu kun hiilaria siinä toki on ja muna on viimeaikoina aiheuttanut vatsakipuilua, joten tyydyin kahteen pieneen palaseen.




torstai 15. toukokuuta 2014

Ruokaremonttia

Olen noudattanut nyt reilu viisi viikkoa uutta ruokavaliota. Tai no. Ei se mitenkään kovin uusi ole. Ihan samoja juttuja syön mitä aiemminkin, paitsi tiettyjä elintarvikkeita. Elikkäs aloitin huhtikuun alussa biosignature ravintovalmennuksen. Multa mitattiin rasvan paksuus 12 eri kohdasta kroppaa. Tietyn tyyppiset elintarvikkeet kerryttää fläskiä tietyihin paikkoihin, joten niinkin yksinkertaisesti kun vältän niitä mun ongekmakohtien elintarvikkeita saan aineenvaihdunnan pelaan ja rasvan palamaan tehokkaasti. Ei siis kevyt tuotteita. Ei kaloreiden laskentaa. Ei gluteenia. Gluteeniton pasta, riisi ja peruna vain treenipäiviin ja treenin jälkeen.

Mut sittenhän ei voi syödä ruisleipää ja kaurapuuroa. Nuo suomalaisten ravintosuositusten kulmakivet. Mut ei mulle ja niille joiden ongelmat on insuliinitasapainossa ja huonossa hiilihydraattien siedossa. No miten tähän pystyy? Olen pystynyt ja hyvin. Herkuttelen muilla jutuilla, mut gluteenista olen ehdoton. Toimiiko se? No - 1,2 cm rasvaa on palanut selästä ekan kolmen viikon aikana ja seuraavaan mittaukseen on nyt vielä 2 viikkoa aikaa. Olo on kevyt. Ei turvota. Makean himo on hallitumpi kun sokerit on tasapainossa.

Taas uusi kuuriko? Ei. Tämä ei ole kuuri. Tämä on nyt mun elämää. Mitä mää nyt sit syön? Tässäpä tulee: sinänsä tää ei ole hyvä ruokapäivä, koska olen jättänyt ruuat minimiin ja ateriavälit ovat venyneet. Täällä on lievää väsymystä (lievää ja lievää) ilmassa, joten ruuan laittaminen ei ole kiinnostanut tippaakaan vaikka jotakin on ollut pakko laittaa.




Väsymyksestä johtuen päivän suunniteltu crossfit treeni vaihtui laatuaikaan Lyylin kanssa lenkkipolulle.





keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Jos mä elvytän tän blogin ni mitäs sit?

Oliskohan nyt tullut jo toinen kerta kun ajauduin tän blogin suhteen jonkin moiseen writersblockkiin ja että kaikki kirjoittaminen alkoi ahdistaan. Välillä tuntuu, et vaikka kuinka kirjoitin itseäni varten tätä, niin koin paineita jos en postannu tai saanut laihtumistuloksia. Ihan kuin joku tuolla bittiavaruudessa nyt sit odottais et onkos se plikka nyt keränny nestettä kosteissa illoissa vai joko läski palaa. Nyt kun en ole pariin kuukauteen jaksanut kirjoittaa olenkin kuullut monelta yllättävältä taholta et "hän luki mun blogia, miksi et kirjoita enää?" Mitä jos kokeilen taas kirjoittaa? Ilman paineita siitä, et tuleeko tuloksia painonpudotuksen suhteen. Jos musta tuntuu et valitan tänne vaan kuinka haastavaa on olla äiti ni onks se okei?

Onko se kirjoittaminen sit elämäntapaa kun kuitenkin sitä kaipaan? Totuinko jo niin siihen kuvien ottamiseen blogia varten et nykyään välillä mietin et mihin mä tungen nää kaikki kuvat: Alpo edestä, Alpo takaa. Alpo mustikassa, Alpo bataatissa. Kiinnostaako ne kuvat ketään? Ilmeisesti, jos yhteen kuvaan tulee facebook tykkäyksiä 183kpl muutamassa tunnissa. Laihdutusblogiksi en enää itseäni tituleeraa. Onko se sit lifestyle blogi?

Laihduttaminen. Tuo kamala sana. "Taasko sää oot jollain kuurilla?" Joo, kaikki ei ole itseensä tyytyväisiä vaikka itsestään kirjottaakin. Miten kävi body camp: in fit momit summuut. No ei toiminut mulla. Luovuttajako? Varmasti monen mielestä. Rahka on hyvää, mut ei kolme kertaa vuorokaudessa. Toki joinain päivinä rahkaa edelleen syön. "Etkö voisi luopua jostain crossfit tunnista ja tehdä perus salitreeniä?" NO EN V***U todellakaan voi. Kuka edes viitsii ehdottaa tollasta. Jos nyt kokeilisin. Ja kirjotan. Ja valitan. What do you think?