No otsikostahan sen jo näkee, repsuiltu on. Onneksi ei pahasti. Mulla on ollut kaksi aivan järkyttävän raskasta työpäivää, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja ateriarytmit 12,5 tuntisissa työpäivissä on mennyt suoraan sanotuna päin persettä. Työpäiväni tauot menivät seuraavasti:
7:15 töihin
8:30 aamupala a.k.a pirtelö
töitä töitä töitä, vettä pullosta siihen väliin kun muisti
13:30 lounas raejuusto + lohi- tai tonnikalasalaatti
töitä töitä töitä, liian vähän vettä, huikkia pepsi maxia pullosta
19:00 pirtelö
töitä töitä töitä
20:00 kotiin
Ei ihan oppikirjan mukainen ateriarytmi. Päätä särki kun ei ehtinyt juoda tarpeeksi. Ruokavälit venyivät liikaa. Korvikkeita on jäänyt jokunen juomatta. No sitten kun tulin äsken kotiin, tiesin jo autossa ajellessani haluavani ruisleipää. Miksi ihminen voi rankan päivän jälkeen sallia itselleen helpommin jotakin hyvää. Ihankuin olisi sen ansainnut nyt helpommin tai se olisi väsyneenä hyväksyttävämpää. Toki nyt on kyse ruisleivästä, ei viineristä, mutta kuiteskin. Söin leipäpalat, olen ihminen, annan itselleni anteeksi. Ehkä huomenna. Mutta kyllä sitä on heikko.
Koitan saada päiviteltyä tässä lähipäivinä ennen ja jälkeen kuvia. Pitää vielä pohtia teenkö millaisen postauksen vai tekisinkö tonne ylös oman palkin ällö-kuvia varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti