maanantai 3. joulukuuta 2012

Ennakkoluuloja

Törmäsin tänään erääseen kirjoitukseen uuden tuttavuuteni kautta, joka oli joutunut puolustelemaan valintaansa laihtua camppaamalla. Kirjoitus otti kantaa melko tietämättömänä ja voimakkaan negatiivisesti cambridge-ohjelmalla laihduttamiseen. Nainen käsitteli mielipiteessään asioita siitä, kuinka alle 500kcal syövä on nälkäkuurilla ja kuinka ihminen ei pysty pitkään kieltäytymään kaikesta herkusta. Toki hän puhui paljon faktaa, mutta miksi arvostella toisen valintaa laihtua jollakin tietyllä tavalla, asiaan sen enempää paneutumatta tai ilman avarakatseisuutta.

Faktahan on se, että laihtumistapoja on niin monta kuin meitä ihmisiäkin. On paljon faktaa siitä, kuinka jojo-laihduttaminen on yleistä, eikä pysyviin muutoksiin pysty totaalikieltäytymisellä. On kuitenkin muistettava se, että ollessasi vaikeasti ylipainoinen ( BMI yli 35 ), ei pysty laihtumaan vain herkkuja karttamalla tai liikuntaa lisäämällä, vaan on puututtava ruokavalioon ja oikeasti mietittävä, mitkä on niitä asioita, minkä vuoksi olet ylipainoinen. Ikänsä laiha ihminen ei tiedä millainen on lihavan ihmisen psyyke. Joku fiksu joskus sanoi, että kun lihava on laihduttanut normaalipainoiseksi, on hänen ajatusmaailmansa ylipainoinen vielä varmastikin 2 vuotta laihtumisen jälkeenkin.

Mun vereni saa kiehumaan kommentit, joista paistaa läpi hoikan ihmisen elämänviisaudet siitä kuinka jokaisen lihavan "tulisi ottaa itseään niskasta kiinni ja hyötyliikuttava tai olisi käytävä salilla niin kyllä sitten voi syödäkin enemmän". "Voithan sä joskus herkkuja syödä, ei kukaan voi olla kokonaan ilman." Jokainen lihava ihminen varmasti tietää, että joskus on totaalikieltäydyttävä. Joskus on tehtävä se muutos pois vanhasta syömisestä. Minä en ole ainakaan ikinä toiminut niin, että jos mä nyt vähän syön niin huomenna sitten tsemppaan. Huomenna sitä herkkua tekee kahta kauheemmin mieli ja aivan varmasti on helppo syödä väärin, kun kerta eilenkin jo kaikki meni pieleen. Haluankin ajatella, että kun täällä pienessä PÄÄSSÄ tapahtuu se laihtuminen (ihan sama onko kroppa pienentynyt) voin sallia itselleni sen juustokakun palan silloin tällöin. Sitten kun opin, että herkut kuuluvat juhlaan, eivät ARKEEN niin sallin itselleni kohtuudella irtokarkkeja tms. Kun päättää todella muuttaa tapansa ja suhtautumisensa ruokaan ja herkkuihin, pysyykin motivoituneena. Toisilta sen oikeen ja lopullisen muutoksen tekeminen vain vie enemmän aikaa.

Ainahan sitten voidaan keskustella mikä vauhti laihtumiseen on se oikea. Puhutaan puolesta kilosta viikossa, että se olisi oikea tapa, että siten saa pysyviä muutoksia. Jos nyt suoraan sanotaan niin jos syön munkkipossun päivässä ei paino hitaammin tai nopeemmin tule takaisin olin sitten laihtunut puoli tai kaksi kiloa viikossa. Se mikä camppaamisessa on hienoa, että ihminen voi rauhassa harjoitella oikeita annos kokoja. Nyt joku skeptinen miettii, että miten jauhoja syövä voi puhua annos koosta, mutta tässähän koko ajan kaloreita lisäämällä opetellaan terveellisen ruuan lisäämistä ruokavalioon. Opetellaan missä ruoka-aineessa on mitäkin ( prot., hh., rasva). Ei tämän pussikeittodieetin tarkoitus olekaan loppuelämää sheikkerin kanssa evästää vaan rauhallisen muutoksen tekoa. Lihava laihtuu aluksi nopeemmin, kylläpä se painon pudotus meillä jokaisella hidastuu kun camppaus-viikkoja tulee kokoajan lisää ja paino pienenee.

Onneksi olkoon ja kiitos jos jaksoit lukea tänne asti.

2 kommenttia:

  1. Hei, sä oot ollu lukemassa mun ajatuksia...;)Just tänään nimittäin kattelin jotain videopätkää tuolla internetin ihmeellisessä maailmassa kaiken maaliman ihmedieetesteistä, ja mietin ,että se vähä mitä camppaamisesta tiedän, ei kyllä istu tuohon määritelmään. Samoja asioitahan mä oon joutunut tän peinteisen laihdutusmenetelmän käyttäjänä opettelemaan, ja sitten vähitellen oppinut tuntemaan omaa aineenvaihduntaa ja syitä painon liikkeisiin.

    Hattua nostan siinä, että mulla ei kyllä hermo kestäis tuota pussikeittovaihetta - mun keväinen ketoosidieetti oli ihan sietokyvyn äärirajoilla...;) että respectit siitä.

    Sen on kyllä huomannut, että paljon on asiasta mitään tietämättömillä ihmisillä mielipiteitä siitä, miten muiden pitäisi laihduttaa. JOssain tuolla mun blogin ekoissa postauksissa siitä marisinkin.
    Koska luonteita on erilaisia, on varmaan hyvä, että tapoja pudottaa painoa on monia. Ja sitten siinä ylläpitovaiheessahan, kun on päästy tavoitepainoon se dieetin toimivuus ja tahdonlujuus vasta mitataan...

    Kiitoksia hyvästä postauksesta, herätti ajatuksia, kuten näkyy...;)

    VastaaPoista
  2. Moi!

    Asiaa joka sana!

    t. Tuuli
    kevennantaakkaa.blogspot.fi

    VastaaPoista