Perseelleen lens

Tänään lähdin aamulla koiran kanssa kävelemään. En päässyt pitkälle, kun rapun portaissa liukastuin (koiran kiskomana) ja suorin vartaloin tömähdin selälleni. Itkuhan siinä tuli pelästyksestä, mutta pääsin kuitenkin ylös. Lenkki loppui ennenkuin oli alkanutkaan. Hetken tuumailtuani ja jomotuksen kasvaessa häntäluun seudulla ja pakaralihaksilla otin särkylääkettä ja menin pitkälleen. Särkylääke hieman helpotti, mutta kävelen kuin invalidi. Otin myöhemmin vielä entudeestaan kotona ollutta lihasrelaksanttia. Eipä tässä paljon nyt salitreeneistä haaveilla :( Onneksi sinänsä mun painonpudostusprojekti ei tällä hetkellä ole liikunnasta riippuvainen, vain mun aivot ja mieliala sitä kaipaa. Painon pitäisi tippua ihan korvikkeen ansiosta.

Olon hieman helpotettua paistoin kanafileet ja söin hädin tuskin puolet annoksesta, ei oikein ruokakaan maistu.Tää oli nyt tällänen vali vali teksti...