Elämä koettelee

Aamu alkoi tänään ahdistukseen siitä, että on kylmä ja että tänä talvena en ole niin onnekas että pääsisin ulkomaille. Viime talvena olin ystävieni kanssa Brasiliassa Rio de Janeirossa ja tänään ystäväni Miia saapui samaiseen sambaajan mekkaan. No töihin oli lähdettävä vaikka kuinka olisi mielummin maannut Copacabanalla.

Työpäivä oli tänään kevyt koulutuksen merkeissä ja olin jo lähdössä Gogolle salitreenaan ja tapaamaan superdieettiläisiä. Sain puhelun, joka laski treenimotivaatiota ja pisti itkemään. Menin kuin meninkin salille ja alla olevassa kuvassa jopa hymyilen! Sain hetkeksi ajatuksia johonkin muuhun kuin aiemmin huolta tuottaneeseen aiheeseen. Heti kuitenkin vastoinkäymisen ilmestyttyä mietin, että olisi ihana saada jotakin hyvää eli lohtusyödä paskaa.

En syönyt, mutta jouduin ihan törkeesti taisteleen sitä vastaan. Huomaa, kuinka heikko on edelleen ( tai ehkä sittenkin vahva) surullisena kun alkaa ajatus siirtymään siihen mikä aiemmin teki surusta helpompaa, eli syömiseen. Ehkä sitten kuitenkin olen vahva, koska 3kk sitten olisin varmasti hakenut Fazerin sinistä. Tänään en hakenut. Miinusta kuitenkin ruisleivästä, plussaa marjapirtelöstä.