Sivut

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Miksi se on niin vaikeaa?

Miksi laihduttaminen on niin vaikeaa? Jos se ei olisi vaikeaa, olisin ollut aina normaalipainoinen. En olisi lihava jos laihtuminen olisi helppoa. Kuuluisiko laihtumisen olla helppoa?

Olen oppinut viimeisen kolmen kuukauden aikana, että suurin muutos laihduttaessa ei tapahdu sun ulkonäössä, vartalossa. Ulkopuoliselle, sille aina hoikkana olleelle ihmiselle se siltä näyttääkin. Olen laihduttanut useita kertoja. Koskaan aiemmin en ole kuitenkaan ollut näin motivoitunut. En ole aiemmin päättänyt onnistua. En ole aiemmin päättänyt muuttaa tapojani pysyvästi. Toivon todella, että tässä on se mun ongelmani ollut. Suurin muutos tapahtuu pääkopassa. Joku joskus sanoi, että ylipainoinen ihminen on kauan lihava päässään, vaikka kroppa olisikin jo normaali. Aivot eivät osaa olla terveellinen ja hoikka. Kauanko se vie, että pääkin tajuaa ettei olla enää lihavia?

Olen huomannut muutoksia ajatusmaailmassani ruuan suhteen. Enää aina Hesburgerin mainoksen nähtyäni ei ala tehdä mieli hampurilaista tai työkavereiden jutellessa kummassa on paremmat hampparit, ajattelen nykyään itse ensimmäisenä että hyi hitto ku niis on paljon majoneesia. Miksi sitten toisina päivinä haluaisin niin hirveästi jotakin hyvää? Haluaisin karkkia ja sipsiä ja sitä mikä teki ennen hyvän mielen. Hyvää oloa se ei koskaan tehnyt ainakaan jälkeenpäin. Nyt joku fiksu miettii: pitäähän sitä joskus itselleen antaa jotakin herkkuja. Kyllähän sä nyt joskus voit. Ei yhdessä pullassa ole mitään pahaa. Et vaan syö kolmea. Tsemppaat sitten ensi viikon. V***u että mä vihaan tollasia kommentteja. Koska jokainen lihava tietää selittävänsä itselleen juuri tuota silloin kun käsi vie suuhun jotakin epäterveellistä, että sitten huomisesta lähtien olen tarkka, sitten huomenna.

Odotan kovasti sitä oloa kropassa ja siellä aivoissa kun voin ottaa sen pullan kokematta huonoa omaatuntoa sen tehtyäni. Kun mun ei tarvitse pelätä, että en osaisi lopettaa herkun syömistä. Haluan kokea sen hetken kun tiedän vahvasti rahkan ja kasvisten kuuluvan normaaliin ruokavalioon eikä vain tähän laihdutusvaiheeseen. Mulla on vielä kilometrejä matkaa tuohon, koska nyt juuri haluaisin makuunista karkkeja. Mutta en sinne silti lähde niitä hakemaan.

1 kommentti:

  1. Niin totta turiset!! Oon monesti tässä itsekin miettinyt, että miksi tämä tuntuu nyt niin paljon erilaiselta kuin ne miljoonat aiemmat yritykset? Miksi tää tuntuu ny onnistuvan? Ja oon tullu siihen tulokseen, että mulla on ihan parhaat tsempparit ja reenikaverit, joiden kanssa yhdessä tsempataan toisiamme ja yhdessä jutellaan laihisjuttua, ja palautetaan toisiamme takaisin todellisuuteen sieltä karkkihyllyltä. Ja tää sun blogis tsemppaa myös, ja muut blogit.. Kiitoooooooossss!!!! :)

    VastaaPoista