perjantai 29. maaliskuuta 2013

Huipulta pohjalle

Eilen endorfiinihumalassani päätin et tänään aamulla sit lähen heti lenkille, ennen aamupalaa, mut toisin kävi. On ihan käsittämätöntä miten fiilikset voi vaihtua muutamassa tunnissa. Nousin ihan vasemmalla jalalla ja oon ollut koko päivän kuin perseeseen ammuttu karhu. Tiedätte varmaan sen tunteen kun toisina päivinä peilistä kattoo nätti, onnellinen tyttö ja sit seuraavana läski plösö joka ei oo tyytyväinen mihinkään. Voi kuulostaa hyvinkin sairaalta mut musta on ollut tosi vaikeeta hyväksyä se et syön yli 1000kcal päivässä kun niin pitkään oon ollu niukalla. Oon vissiin ihan päästäni sekasin kun poraan sitä et ylitän päiväni 1200 kcal parilla sadalla. Siihen masikseen sit syön vielä suklaapatukan. Ihme muija. Et kyl on elämänmuutokset vaikeeta. Tää vie aikaa. Deal with it. Päivän synkkyyttä valaisi ihanat cockeripennut joista sain lohtua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti