sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Loman loppu

 <a href="http://www.bloglovin.com/blog/4157001/?claim=9vb3tc4v8sx">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

On kyllä ollut rankka viikonloppu. Ei nyt fyysisesti vaan henkisesti. Varsinkin ruokakauppa reissut ottaa koville. Siellä on liikaa hyviä tuoksuja. Vaikka on ohjattu, ettei tulisi mennä nälkäisenä tekemään ostoksia, en ole kokenut "täydestä" vatsasta olevan mitään hyötyä. Eilen söin ruisleivän kauppareissun jälkeen. Joku voisi miettiä, että mitä toi rutisee jonkun ruisleivän syömisestä, eihän siinä mitään pahaa ole, mut kaippa silti olen pettynyt, etten voinut himolle mitään.

Olen kovasti miettinyt tota pepsi maxin juomista. Periaatteessahan light-limsa ei ole kiellettyjen listalla Cambridge-ohjelmassa, mutta ei sitä suositella juotavan litra tolkulla. Olen aina ollut pepsi maxin suurkuluttaja. Minulle ei ole ollut ikinä ongelma sokerilimsat, koska olen tottunut makeutusaineen makuun.Toisista lihavista ihmisistä poiketen en pidä lainkaan sokerilimuista. Kuitenkin tarkoituksenani on muuttaa elämän tavat terveellisemmäksi joten mun rajotettava toin aspartaami juoman litkimistä. Piste.

Eilen olin rakkaan harrastukseni karnevaalisamban huumassa ystävieni kanssa sambakeikalla. Ryhmämme tekee ajoittain esityksiä erinäisille tahoille, jotka ryhmän ovat tilanneet esiintymään. Oli mukavaa soitella porukalla treenien ulkopuolella, kun keikkoja kuitenkin melko vähän on. Porukka haki makkara-perunoita paikallisesta grillistä tauolla. Haistoin annosta ja olin yllättynyt ettei edes tehnyt mieli. Ihan kunnon herkuista on ollut helppo olla erossa, sitä oikeaa ruokaa mun ikävä on. Ilta jatkui ystävien kanssa viihteellä. Muiden kumotessa päärynäsiiderin jos toisenkin, itse tyydyin jääveteen. Tanssittiin pitkään ja aamuyöstä kömmin nukkumaan. Aamulla mieheni, ehkäpä pienessa krapulassa totesi, että kylläpä tekee mieli pitsaa tai pastaa. Nostan hattua hänelle, että hän on kunnioittanut päätöksiäni, eikä ole itsekään puputtanut roskaa vaan syönyt kiltisti kanaa ja salaattia kuten minäkin.

Viimeistä lomapäivääni vietimme sukuloimassa, synttäreillä. Olin päättänyt jo automatkalla, että jotakin tarjottavista maistan, jotta ei tarvitse selittää miksi en syö sitä mitä on tarjolla. Otin pienen palan tuorejuustokakkua. Pala oli hyvin hyvin pieni, kunhan nyt lautasen sain tahrittua. En nyt koe siitä huonoa mieltä lainkaan. Kovasti odotan ensiviikon punnitusta valkun luona tiistaina. Kyllä on jännää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti