Kävelyviikko

Julistan täten kävelyviikon alkaneeksi.Meidän perheessä on mies ollut ahkerampi koiran ulkoiluttaja. Hyi hyi minua. No, tällä viikolla päätin kunnostautua ja vietän laatuaikaa Lyylin kanssa. Lyylin kanssa harvemmin on saanut minkäänlaista hikilenkkiä aikaiseksi, koska se nuuhkii joka pylvään ja merkkailee joka kannon juurelle. Tällä viikolla Santeri on iltavuoroissa, joten lenkitysvastuu siirtynee minulle. Päätin, että tällä viikolla käyn ainakin neljä kertaa tunnin lenkin.

Eilisen ylimääräisen mässäyksen jälkeen päätin jo aamulla pyhittää töiden jälkeisen ajan pienelle aerobiselle treenille ja koirakin oli auttava yksilö tänään. Neidin jalka nousi ja nenä oli irti maasta. Ajoittain sain reippaalla vauhdilla sykkeen nouseen 130:een, mikä nuuhkijan kanssa on melko haastavaa :) Käveltiin kyläilemään, 30min/suunta ja ihan kivat kalorit sain kulutettua NRJ:n iltapäivälähetyksen pauhatessa korvanapeista.

Katsotaan nyt saadaanko rastit ruutuun mille päiville, mutta jos just maanantaina (kaikista päivistä) sai lenkin tehtyä, niin ei se nyt ihan huonoa viikkoa voi ennustaa...

Maanantai (x)
Tiistai ( )
Keskiviikko ( )
Torstai ( )
Perjantai ( )
Lauantai ( )
Sunnuntai ( )

Juhlahumua

Ystäväni juhlapäivä alkoi pienellä huijauksella. Olin varannut juhlakalulle ajan kampaajaltani hiusten leikkaukseen ja laittoon. Pienen tarinanan siivittämänä Maikku ja systeri Miia saapuivat kampaamoon. Sankari oli kovin häkeltyneen näköinen ja kuullessaan hiusten leikkuu- lahjastani tirautti pienet kyyneleet. Aikuinen nainen sai pikku tyttö otsiksen :)

Sankari sai vielä meikit naamaan ja lopputulos näkyy tässä:

 Itse nautin myös Janikan ammattitaidosta ja lähdin juhlien viettoon näyttäen tältä:

Juhlissa vastasin ruokien esillelaitosta ja keittiössä hääräämisestä, mutta ehdin hieman jutella ystävienkin kanssa. Hyvä puoli keittiön puolella olemisessa oli se, ettei ehtinyt syömään. Juuri kun sain lastattua lautaselle ruoka-annokseni, mitä monta päivää jo olin odottanut, oli aina pöydästä jokin tarjottava loppu ja jouduin täyttämään lisää tilalle.

Päivä ei sujunut ruokailun suhteen mitenkään suunnittelemallani tavalla. aamulla join yhden camppaus-pirtelön klo 11. Seuraavan kerran laitoin suuhuni kaksi lihapullaa ja pienen tilkan kuohuviiniä klo 19. Klo 21 pääsin lastaamani lautasen kimppuun, josta jaksoin syödä n. 2/3. Lautaselle lastasin salaattia, n. 25g tonnikalaa, n. 25g raejuustoa, n. 50g kotijuustoa. Otin myös 4 itsetehtyä lihapullaa, yhden cocktail-piirakan munavoilla ja palan feta-parsapiirakkaa.

Olin kovin yllättynyt, ettei mun tehnyt mieli tarjolla olleita taco-lastuja eikä popcorneja. Johtuikohan kaikki siitä, että oli koko ajan jotakin tekemistä, etten ehtinyt miettiä suuhuni laittamista. Huonona puolena oli myös vähäinen juominen päivän aikana. Nautiskelin n. 0,5l Pepsi Maxia, mutta veden juominen jäi miltei kokonaan. Ihme ettei ollut päänsärkyä. Olin itse kovin häkeltynyt usean ihmisen huomanneen painonpudotukseni ja kertoivat lukevansa aina blogipäivitykseni. Tuli hyvä mieli, kiitos teille! Kovasti sananne minua motivoi ja tsemppaa jatkamaan. Eipä sitä itse aina muista pienentyvänsä, vaikka viikottain puntarilla käy ja paino on kuitenkin joka viikko pudonnut. Odotan kovasti, että se ensimmäinen 10kg menisi rikki, ei siihen paljoa matkaa enää ole. Koti vaaka tänä aamuna jo näytti sen kymmenen kilon pudotuksen, mutta odotellaan nyt sitä virallista valmentaja-punnitusta ennenkuin hehkutan :)

Juhlat olivat hyvin onnistuneet. Ruokaa ja juomaa riitti ja ihmisillä oli hyvä mieli. Kaikkein tärkeimpänä, sankari oli onnellinen, sehän oli pääasia. Aamulla herättyäni, oli hyvinkin krapulainen olo. Alkoholiin en koskenut (sitä yhtä skumppalasia lukuunottamatta), mutta ilmeisesti väsymys ja niukka syöminen teki tehtävänsä. Maha oli aamulla sekaisin, mutta onneksi se loppui melko lyhyeen. Turvottavaa oloa ei ollut ruokavaliostakaan huolimatta. Käytiin siivoilemassa juhlapaikalla ja santsailtiin ruokajämillä. Mielestäni lautaselle valikoin maltillisesti, mutta tänään en pystynyt enää välttämään taco-lastukuppia ja muutamia sipsejä söin. Suuhun hakeutui pari vaahtokarkkiakin ja morkkis oli valmis.

sunnuntain sapuska

Kotona olisi tehnyt mieli kebabia, jota mieheni krapuloissaan söi, mutta ylpeä olen etten ostanut omaa annosta vaan tyydyin cambridge-pirtelöön ja pariin haarukalliseen miehen lautaselta. Uskoin tämän jäävän tähän ja päivän lipsuilut olisi ohi. No, eipä tarvinnut mennä kuin anoppilasta hakemaan koiraa hoidosta ja tarjolla oli suurta herkkuani, riisipuuroo. Arvakkaa vaan söinkö.. Näihin kuviin ja tunnelmiin ja ensiviikon puunitus mielessä...IIIIIK!

 

Viikonlopun viettoon!

Työvuoron kiusaukset jatkuvat. Tänään oli tarjolla vadelmakakkua. Tämän herkun välttämiseen jouduin tekeen oikeesti ihan törkeesti töitä. Teki niin hirveesti mieli ottaa. Mieli/pikkupiru olkapäällä hoki; ota vaan ihan pieni pala, ei se haittaa. Huomenna lipsutaan ruokavaliosta kuitenkin. Ota vaan. Mutta EMPÄ ottanut. I'm so proud!








Tuli ihan mietittyä kuinka helposti ennen olisin ottanut kakkua, ihan vaan miettimättä mitä sitä suuhunsa lappaa. Varsinkin kun oli tosi rauhallinen työpäivä, olisi voinut ihan vaan ajan kuluks syödä kakkua. Hei OIKEESTI. Ei joka päivä voi syödä juhlaan kuuluvia herkkuja. Oli helppoa lähteä töistä viikonlopun viettoon hymyissä suin :)

Kotona aloin nopeella höökillä väsään piirakoita huomisia Maikun synttäripirskeitä varten. Kodin täytti ihana leipomusten tuoksu, mutta marjapirtelöön piti tyytyä.

toisten ja omat ruuat tekeillä..

mun eväät

muitten eväät

Totaaliväsy

Tänään ihanaiset sairaalaklovnit kävi piristämässä pikkupotilaita työpaikallani. Niistä tulee itsellekin aina niin hyvä mieli :)

Töissä oli tarjolla voileipäkakkua, mutta hyvin pystyin välttämään sen houkutuksia. Tältä näytti muiden eväät:

Itse ruokailin näin:

Töiden jälkeen raahauduin väkisin salille, vaikka olisi ollut ihanaa vaan painua kotiin. Tein melko kevyen salitreenin. Kaippa se suht kevyt oli kun syke ei noussut pilviin, mutta kaippa vähän hommiakin tuli tehtyä, koska lihaksissa tuntuu. Väsymys vain kasvoi treenin jälkeen. Kävin vielä koiran kanssa pikkulenkin ja suuntasin ruokakauppaan. Nyt vois sit mennä nukkuun..

Repsahdusviikon saldo

Viime viikon aikana repsahdin pariin otteeseen ruisleipään. Yhteensä 6 ruisleivän puolikasta tuli naposteltua. Onnekseni painoa oli tippunut huikeen hyvä määrä, -1,2kg. Aamupaino ilman vaatteita oli tänään jo seiskalla alkava. Kyllä toi hiilarin syöminen varmaan ketoosia katkaisee, mutta suuremmalta nälältä olen kuuitenkin välttynyt. Kokeilen nyt tsempata ton leipään lipsumisen suhteen paremmin tällä kuluvalla camppaus-viikolla.

Tänään juteltiin valmentajan kanssa niistä tilanteista, joissa alkaa käsi hakeutua jääkaapinovelle ja leipäpakettia kohti. Jos on surullinen/masentunut/stressaantunut, pitäisi oppia lohduttamaan itseään jollakin muulla tavalla kuin syömällä herkkua. Juuri tämä on se mun suurin ongelmani (ja varmaan monen muunkin tunnesyömärin). Kun on huono mieli tai tuntuu että elämä kohtelee väärin, on helpompi antaa itselleen anteeksi herkun popsiminen. Pitäisi oppia lähtemään vaikka koiran kanssa ulos kun tekee mieli herkkuja.

Tällä viikolla (viime viikon lipsumisesta huolimatta) pidän lauantaina ns. hallitun vapaasyöntipäivän. Paras ystäväni viettää 30-vee juhliaan ja tarjolla on kaikenlaista mussutettavaa. Tietenkään ei ole nyt tarkoitus ruokailla sipseillä ja karkeilla. Ruokalistalla on salaattia ja itsetehtyjä lihapullia, joita aion ainakin syödä. Yritän koostaa lautaselle vähemmän pahoja ruokia, ettei maha tulisi kamalan kipeäksi. Noh, katsotaan nyt miten menee, lupaan valokuvailla tarjottavat ja sen mitä päätyy suuhuni :)

Hyvää työviikon jatkoa kaikille. Jos vaikka huomenna ehtisi salille tässä juhlajärjestelyjen keskellä.

Repsahdus

Okei, tänään se tapahtui. Eka kunnon repsahdus. Yövuoron jälkeen herättyäni lähdettiin miehen kanssa Subiin syömään. Hienosti tilasin kanasalaatin ja olin ylpeä itsestäni. No olihan siinä Subin vieressä Makuuni. Jos otan pari karkkia. Ostin 6 irtokarkkia, eihän se ole paljon. Jotenkin alitajunnassa inhosin itseäni jo täsätä syystä, mutta enhän sitä heti kellekkään halunnut myöntää. Kaikki on hallussa, ne oli vaan pari karkkia.

Käytiin vähän sukulaisissa, oli kahvia ja voileipäkakkua. Istuin hiljaa sohvalla kudin kädessä ja katselin äänettömänä muiden mussutusta. Samaan hengenvetoon mummo kysyy etkö mitään suuhusi laita. No en laita en. Pikkuhiljaa raivo sisällä nousi ja oli pakko jo lähteä kotiin. Kotiin päästyäni jääkaappi aukesi ja tein pari ruisleivän puolikasta. Nälkä kasvoi syödessä ja aloin paistaa kananmunaa. Onneksi tekemäni munakas näytti niin rasvaiselta, että pakkasin sen eväsrasiaan ja en koskenutkaan. Tein kuitenkin vielä kaksi ruisleivän puolikasta himooni ja sitten tuli itku.  Itku vaan yltyi, kun kävin katsomassa paljonko ruisleivän puolikkaassa on kaloreita.

Olen niin pettynyt itseeni. Miksi ihmisen pitää vielä ahmia. Enkö olisi voinut tyytyä niihin ensimmäisiin leipiin jo? Joku voisi miettiä, että mitä tuo tuolla valittaa, eihän se nyt kuitenkaan missään Mäkkärissä käynyt. No. Tän tunteen tietää vain itse lihavana ollut henkilö. Se, että panostat viikosta toiseen johonkin tiettyyn ruokavalioon, itsekuriin ja sitten lähtee pilaamaan kovan työn tulosta. No empä minä nyt noista leivistä liho kaikkea lahduttamaani, mutta kun aloittaa tuon lipsumisen, on pelottavaa ajatella, koska se tapahtuu seuraavan kerran.

Tiedän, että tämä kuuluu tähän projektiin, näin kuuluukin tapahtua, mutta ei se silti tunnu helpottavalta.

Kauppareissut on tuskaa

Käväistiin sitten pikaisesti kaupassa. Tänään heti yövuoron jälkeen herättyäni teki kamalasti mieli jotakin hyvää. Tiesin jo kauppaan lähtiessäni, ettei reissusta tulisi helppo. Pidin jo cashew-pähkinäpussia kädessäni ja totesin, että suolattomissakin on ihan hirveesti kaloreita. Toki olis niissä vissiin hyviä rasvoja, mutta.. Kokosin itseni ja lopulta meidän perheen viikonlopun herkkuostokset näyttivät tältä:

Mun viikonloppu vierähtää samban pyörteissä 25-vuotis juhlashown merkeissä, joten etukäteen jo hyvät viikonloput kaikille!