Oli sitten synttäritkin

Eilen täytin 29 vuotta. Ei ollut pirskeitä, mutta ystävän kanssa kävin vaatekaupoilla (mitään en löytänyt..) ja syömässä.

Käytiin Pancho Villassa syömässä kanasalaatit. Jo se, että ronklaa valmiista annoksesta pois riisin niin jäi lautanen melko ykspuoliseks kun poistin vielä kastikkeen, leivän ja tacolastutkin. Joten jäljelle jäi syömisen jälkeen..

Ei ollut kovin hyvä setti, mutta kävimpä ulkona syömässä. Tänään olin töissä ekaa kertaa kaatumisen jälkeen. Melko hyvin selkä kesti kivuitta seisomisen, joissain epäergonomisissa asennoissa kipuili kuitenkin. Kovasti haluaisin salille, mutten vielä uskalla. Mietin, että jos jonkin kevyen aerobisen kävisin huomenna Gogolla tekemässä kun kaverit salille kuitenkin menee. Katsotaan mitä selkä sanoo huomisen aamuvuoron jäljiltä.

Kotiin tultuani päätin kokeilla valmistaa lihapullia ilman jauhoja.

 400g naudan jauhelihaa, 1 kananmuna, 1dl 2% maitorahka, 1 punasipuli ja mausteita.

Paistoin muutamassa erässä.

Annokseeni kasasin neljä pienintä pullaa ja salaatin lisäksi hieman leipäjuustoa. Oli hyvää ja kivaa vaihtelua pitkästä aikaa, mutta vatsa tuli tosi nopeesti täyteen ja salaattia jäi miltei puolet lautaselle. Olin tosi yllättynyt, miten pullien rakenne pysyi kasassa niin hyvin ilman jauhoja, yksikään ei rikkoutunut. No more jauhoja pulliin :) Olen kokeillut tän camppaus viikon aikana omenaa ja appelsiiniä. Omenan olen huomannut turvottavan ihan törkeesti, vaikka sen niin hyvää olisikin. Johonkin makean himoon saatan sitä käyttää, mut ei oikein joka päiväiseen käyttöön. Olen koittanut tsempata veden juonnissa kun välillä tuppaa päätä särkeä.

Käytin tänään läppärin fiksulla tarkistuksessa kun se bugi jotenkin. Saatiin nyt se toimivaksi, mutta jo epätoivon hetkillä googlettelin korvaavan tuotteen sen tilalle esim. iPadin hintaa ja mietinkin olisiko siinä mun -15kg motivaattorilahja itselleni ??? Tuohon tavoitteeseen on kuitenkin, uskallanko sanoa ENÄÄ vain 4kg matkaa..

Miksi se on niin vaikeaa?

Miksi laihduttaminen on niin vaikeaa? Jos se ei olisi vaikeaa, olisin ollut aina normaalipainoinen. En olisi lihava jos laihtuminen olisi helppoa. Kuuluisiko laihtumisen olla helppoa?

Olen oppinut viimeisen kolmen kuukauden aikana, että suurin muutos laihduttaessa ei tapahdu sun ulkonäössä, vartalossa. Ulkopuoliselle, sille aina hoikkana olleelle ihmiselle se siltä näyttääkin. Olen laihduttanut useita kertoja. Koskaan aiemmin en ole kuitenkaan ollut näin motivoitunut. En ole aiemmin päättänyt onnistua. En ole aiemmin päättänyt muuttaa tapojani pysyvästi. Toivon todella, että tässä on se mun ongelmani ollut. Suurin muutos tapahtuu pääkopassa. Joku joskus sanoi, että ylipainoinen ihminen on kauan lihava päässään, vaikka kroppa olisikin jo normaali. Aivot eivät osaa olla terveellinen ja hoikka. Kauanko se vie, että pääkin tajuaa ettei olla enää lihavia?

Olen huomannut muutoksia ajatusmaailmassani ruuan suhteen. Enää aina Hesburgerin mainoksen nähtyäni ei ala tehdä mieli hampurilaista tai työkavereiden jutellessa kummassa on paremmat hampparit, ajattelen nykyään itse ensimmäisenä että hyi hitto ku niis on paljon majoneesia. Miksi sitten toisina päivinä haluaisin niin hirveästi jotakin hyvää? Haluaisin karkkia ja sipsiä ja sitä mikä teki ennen hyvän mielen. Hyvää oloa se ei koskaan tehnyt ainakaan jälkeenpäin. Nyt joku fiksu miettii: pitäähän sitä joskus itselleen antaa jotakin herkkuja. Kyllähän sä nyt joskus voit. Ei yhdessä pullassa ole mitään pahaa. Et vaan syö kolmea. Tsemppaat sitten ensi viikon. V***u että mä vihaan tollasia kommentteja. Koska jokainen lihava tietää selittävänsä itselleen juuri tuota silloin kun käsi vie suuhun jotakin epäterveellistä, että sitten huomisesta lähtien olen tarkka, sitten huomenna.

Odotan kovasti sitä oloa kropassa ja siellä aivoissa kun voin ottaa sen pullan kokematta huonoa omaatuntoa sen tehtyäni. Kun mun ei tarvitse pelätä, että en osaisi lopettaa herkun syömistä. Haluan kokea sen hetken kun tiedän vahvasti rahkan ja kasvisten kuuluvan normaaliin ruokavalioon eikä vain tähän laihdutusvaiheeseen. Mulla on vielä kilometrejä matkaa tuohon, koska nyt juuri haluaisin makuunista karkkeja. Mutta en sinne silti lähde niitä hakemaan.

Perseelleen lens

Tänään lähdin aamulla koiran kanssa kävelemään. En päässyt pitkälle, kun rapun portaissa liukastuin (koiran kiskomana) ja suorin vartaloin tömähdin selälleni. Itkuhan siinä tuli pelästyksestä, mutta pääsin kuitenkin ylös. Lenkki loppui ennenkuin oli alkanutkaan. Hetken tuumailtuani ja jomotuksen kasvaessa häntäluun seudulla ja pakaralihaksilla otin särkylääkettä ja menin pitkälleen. Särkylääke hieman helpotti, mutta kävelen kuin invalidi. Otin myöhemmin vielä entudeestaan kotona ollutta lihasrelaksanttia. Eipä tässä paljon nyt salitreeneistä haaveilla :( Onneksi sinänsä mun painonpudostusprojekti ei tällä hetkellä ole liikunnasta riippuvainen, vain mun aivot ja mieliala sitä kaipaa. Painon pitäisi tippua ihan korvikkeen ansiosta.

Olon hieman helpotettua paistoin kanafileet ja söin hädin tuskin puolet annoksesta, ei oikein ruokakaan maistu.Tää oli nyt tällänen vali vali teksti...

Vuoden ensimmäinen punnitus

Kyllä ihmisen mieliala ja motivaatio voi sitten heitellä! Eilen olin niin down kaikesta repsuilusta ja taas tänään täynnä energiaa ja motivaatiota tätä elämänmuutosta kohtaan. Kävin työpäivän jälkeen Tiinan kanssa salilla tekemässä treenin ala- ja keskivartaloon. On ihan hirvee hinku päästä salille, mutta työpäivän jälkeen, 300kcal nauttineena ei raudan kuulukaan nousta kovin ripeästi, Treeni koostui seuraavanlaisesti:

10min crosstrainer (lemppari hölkkäkoneet oli varattu)
3x20 bosuvatsat
3x1min hoover
3x10 jalkaprässi
2x10 selkäpenkki
2x10 kylkipenkki käsipainolla
2x8 pakarakone

Treenin jälkeen äkkiä pirtelö naamariin ja kaupan kautta hakeen uusin Ilonan hyvä olo-lehti, jossa uunituoreet jutut lempi bloggareista. Löytyi sieltä juttu myös Cambridge-ohjelmalla laihduttaneesta Satustakin.

Salin ja lehtiostosten kautta oli valkku tapaaminen Jaanan luona. Eilisen popcorni repsun ja kahden viikon jouluturvotus punnitustauon jälkeen olin päättänyt olla masentumatta mistään tuloksesta, plussasta tai miinuksesta. Ilokseni huomasin miinus tulosten jatkuvan, 200g oli pudotusta joulun alla otetusta lukemasta. Oon niin päättänyt tämän alkavan kahdennentoista camppausviikon olevan huippu ja pysyn motivoituneena. Keskusteltiin kalorimäärän lisäyksestä. Haluaisin jaksaa tehdä treeniä salilla ja nyt 800kcal/vrk syöneenä ei jaksa kunnolla. Kokeilen nyt siirtyä tasolle 3A ainakin viikoksi tai kahdeksi ja sitten 3B tasolle.

Taso 3A vähemmän hiilihydraatteja: yht. n. 1000kcal/vrk
Aamupala: Cambridge + marjoja
Lounas: Cambridge + kasviksia (200g = 20-40kcal)
Päivällinen: 400kcal (liha + kasvikset)
Iltapala tai välipala: Cambridge ateria + 50 kcal (marjat tai hedelmä)
Sovittiin, että voin ottaa silloin tällöin rahkan marjojen kanssa aamulla tai illalla.

Ruokavalio siis muuttuu siten että lounaalla on syötävä pirtelön lisäksi salaatti/kasviksia ja voin ottaa heldelmän välipalaksi tai iltapalaksi. 3B tasolla ollaan sitten lähempänä lautasmallia ja hiilarimäärä kasvaa.

Lähdenkin tästä nyt kauppaan ostaan omenoita. Kivaa viikon jatkoa kaikille!

salilta ja valkulta palauduttuani nautin mieheni tekemästä salaatista :)

Breaking promises

Kannatti viime postauksessa luvata kolmea asiaa joita jo heti vuoden ensimmäisenä päivänä rikoin.. Tuijotin peiliin, manasin läskejä (en pystynyt näkeen mitään saavutuksia vaikka kaikki ympärillä kehuukin) ja poikkesin ruokavaliosta. Nice.

Vuotta vaihdettiin ystävien kesken, vaikka jo heti aamusta oli kurja masis fiilis. Sain kuin sainkin itseni kaivettua itsesäälistä ylös ja lähdettiin ystävän luo viettämään iltaa. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla, mutta kuuliaisesti kannoin sheikkerini mukanani ja nautin pirtelöni. Homejuustoa maistoin ruisnapin päällä, mutta muutoin pysyi hallinnassa. Vanhan vuoden vaihduttua uudeksi ja kotiin päästyä mussutin kovalla kiireellä ruisleipää. Olen todennut ennenkin sortuvani tähän. Pystyn hienosti välttämään "kylässä" tarjoilut, mutta kotona kaappi aukeaa ja suu käy.

Jospa vuoden alusta sitten heti tsempataan ja ei sorruta.. Niinhän sitä voisi luulla. Uusivuosi alkoi hyvin. Parit pirtelöt naamaan ja tekeen lyhyt salitreeni taloyhtiön "salille". Meillä on talossa pieni huone, jossa kuntosalia mukaileva ympäristö. Monitoimikoneet ei oikein houkuta, mutta on siellä muutamia näppäriä apulaisia varsinkin ylävartalon treenaamiseen. Tein 5min lämmittelyn jälkeen hauikset, penkkipunnerrukset, ojentajat, hartiat + olkapäät.

ällö ei toimiva monitoimikone

Käsitreenin jälkeen nopee vaatteiden vaihto ja leffaan husbandin kanssa. Siihen se hyvä vuoden alku päättyikin. Otin muutamat sokerittomat namit tiskistä JA sorruin poppareihin.

Kuvan tekstistä huolimatta EN ole sihisevän pirtsakka vaan ärsyyntynyt. Annan itselleni nyt kuitenkin anteeksi mutta pelkään huomista punnitusta tauon jälkeen. Tästä pääsee nyt vaan ylöspäin.

Mikä on sinun uuden vuoden lupauksesi?

Haastan kaikki lukijat pohtimaan ja jakamaan; mikä on sinun uuden vuoden lupauksesi?

- Lupaan noudattaa terveellistä ruokavaliota.
- Lupaan olla tyytyväinen saavutuksiini.
- Lupaan tuijottaa vähemmän peiliin.

Hyvää Uutta Ihanaa Vuotta 2013!

Salilta sukulaisiin

Tänään kävin pitkästä aikaa salilla. Tein 30 min aerobisen treenin "hölkkäkoneella" ja 40 min salitreenin. Se koostui näin:

3x10 toistoa jalkaprässi
3x10 toistoa ojentajat
3x10 toistoa pystysoutu
3x15 vatsat bosulla
3x1min hoover
3x10 toistoa hauis
3x10 kyljet käsipainoilla

Tuli huikee fiilis kun jaksoin kevyesti hölkätä puolituntia, syke oli about 145-155. Treenin lopuksi kun kiipesin gogon portaat ylös pukkariin, reidet huusi hoosiannaa. Hyvä treeni, parempi mieli. Nyt lähden tapaamaan kummiflikkaa pitkästä aikaa!