52 viikkoa: 7/52

Nää kuvat napsittiin eilen, kun pojalle tuli ikää kaksi kuukautta täyteen. Verhojen pöllöt on myös Alpon mieleen, ei vain äidin :)

Crosstraining peruskurssi day 3: jumppa keskiviikko

Jumppa keskiviikko alkoi baby sambailessa. Poika oli koko jumpan hereillä ja viihtyi kantoliinassa. Kyykätessä tuntui kovasti maanantain kyykkytreeni. Illalla Poltteella Jounin ja Jennin johdolla käytiin läpi pystypunnerruksen tekniikka tangolla ja kahvakuulalla. Tekniikat erosivat kovasti toisistaan. Kovasti piti keskittyä vartalon hallintaan, kun selkä tuntuu herkästi menevän notkolle. Piti oikein ajatella laittavansa navan rankaa vasten. Kahvakuula alkaa tuntua kerta kerran jälkeen kätevämmältä käteen ja tykkään sillä tekemisestä kovin. Taidan hankkia sellaisen kotiinkin... Lopputunnista vielä vähän kyykättiin ja punnerrettiin.

Tuntuu et liikunta on ollut ainut keino tällä viikolla hallita/hillitä herkkujen himoa. Oonkin jumpan ja crosstraining tuntien lisäks kävellyt melko paljon. Hyvä näin, mut suklaan kaipuu on kova. Tuntuu kuin hormoonit vaatis sokerihumalaa. Veden juominen on ollut myös haasteellista tällä viikolla. Liikaa joutuu keskittyyn, et tulee juotua ja hurjasti 3 l tavoitteesta jään joka päivä. Ylihuomenna alkaisi Fit mon- ohjelma (15 viikkoa) Body campilta, mut en oo vieläkään saanut ruokavaliota, hmmm mikähän mättää vai onko tarkoituskin saada ne vasta lauantaina? Kovasti oon joutunut myös miettiin tota lisäravinne asiaa. Lähinnä mulla on käytössä nyt palautusjuoma, mutta kun en sais käyttää mitään lisä kalcium tuotteita normaalin ruokavalionlähteiden lisäksi perussairauteni vuoksi. Sinänsä tuo kerta annos 30g heraproteiinia ei sisällä kovinkaan paljon kalsiumia kun käyttökerrat viikossa on hyvinkin pienet, mut mietityttää se silti.

Jottei tämä postaus olisi väritön niin lisätään loppuun pari kuvaa meidän tän iltapäivän kyläreissulta. Kivaa loppuviikkoa kaikille. Katsotaan jääkö loppuviikon urheilut penkkiurheilun tasolle vai vieläkö sais lapsenvahtia et pääsis salille?

muitten lelut on aina kivempia kuin omat

revittyä kalkkunaa salaatilla

Crosstraining peruskurssi day 2

Maanantaina oli vuorossa kyykkytekniikka. Ensiksi Jouni kertoi liikkuvuuden merkityksestä treenaamisessa ja ihan joka päiväisessä elämässä. Käytiin läpi lämmittelyä ja juuri kyykkyjä ennen tehtäviä lämmittelyliikkeitä. Opin, että kyykätessä ryhdin tulee säilyä ja lantionlevyinen haara-asento ei ole mulla niin leveä kuin aina olen jalkani laittanut. Sain reilusti pienentää asentoa, ja kappas, oli paljon kevyempi päästä alas kun asento oli hyvä ja avasi polvia reilusti. Saimme kanssaurheilijasta esimerkin ns. ampiaispyllystä, mikä kertoo tekniikan puutteellisuudesta. Siinä syväkyykätessä selkä taipuu ja liian alas mennessä pylly ns. putoaa alas kuten ampiaisen takapää roikkuu pyöreästi. Tällä tekniikalla tekee välilevyyn haittaa ja saa varmat selkäkivut. Tämän kuitenkin pystyy korjaan. Liikkuvuuden lisääminen on a ja o ja treenatessa ei saa kyykätä niin syvään et "perse putoo". Kyykättiin sekä kevyen tangon ja kahvakuulien kanssa. Lopputunnista työnnettiin vielä kelkkaa kuin biggest loserissa konsanaan. Huippu tunti ja reisissä oli mukava tärinä heti kotiin lähettäessä.

Katso tästä crosstraining aloituskurssista video. Siinä punaisessa paidassa meitin kurssin vetäjä Jouni.

Herkuttomuus alkoi än yy tee nyt

 Se joka näkee mut puputtamassa herkkua ennalta sopimattomana päivänä saa antaa pahaa silmää ja halveksuntaa mun suuntaan. Senkö se vaati et kaivoin kaapista farkut, jotka menivät vielä viime keväänä ennen raskautta jalkaan kuin unelma, jäivät nyt miltei reiteen (ei nyt sentään) tänään. Kattokaa ny ite:

minä tänään

Joten nyt kyl alkaa tsemppi tätä kohti:

samat housut helmikuu 2013

Herkkupäivän aion sisällyttää elämääni. Olkoon se nyt alkuun kerran kuussa, ennalta sovittuna päivänä aina siihen asti et nää farkut menee ilman et vetää mahaa sisään ja pystyy hengittään. Voin kertoo, et nyt sapettaa nää kuvat ihan sikana, mut mitäpä tässä enempää vikisen, ruokavalio kuntoon saatana ja läskit salille. Kiitos ja nam.

52 viikkoa: 6/52

Äiti yrittää kirjottaa blogia, mutta juniori on sitä mieltä et syliin on päästävä nukkuun. Näin käy miltei joka kerta.

Materialistimamma

Hei määhän pääsen käveleen! Eilen sitä epäilin 45 minuutin lihaskuntotreenin jälkeen. Polte tarjosi pakara ja keskivartalotreeniä kahvakuulan ja kuminauhan avulla. Empä ole ennen törmännyt moiseen, että kävelemällä kuminauha nilkkojen ympärillä voi saada pakaralihakset huutaan ja äitin irvistään. Häpee ei oo myöskään yrittää, vai? Tätä pohdin kun naama punaisena koitin saada pidettyä kättä kohtisuorassa ylöspäin kahvakuula painona ja samalla selinmakuulla pyörittää jalkoja lankkuna muka tehden vatsalihasliikettä. Onneksi ohjaaja huomasi ahdinkoni ja muutaman korjaus kerran jälkeen toi mulle kevyemmän kuulan. Parhautta tässä ei ollut se häpeä kun mietin et kuinka huono mää oon ku ohjaaja tulee koko ajan korjaan vaan se, että tajuan hänen oikeesti käyvän siinä korjaamassa ettei vaan sattuis mitään. Montako kertaa sun ryhmäliikuntatunnilla saat henkilökohtaista ohjausta? Ei varmasti tapahdu monessa paikassa. Luultavasti ohjaaja silmäkulmien alta vilkuilee, että eikö toi nyt saa sitä kahvakuulaa ylös, kuitenkaan puuttumatta asiaan.

Mutta sitten otsikon aiheeseen. On se kumma miten ostaminen voi saada ihmisen hyvälle tuulelle :) Mutta kaiken seuraavista olen ostanut hyvällä alennuksella (tämä selittely ihan itselle, ettei alkais stressaan rahan meno). Aloitetaan nyt tästä:

Polarn o pyretin windfleece-haalari. Ystävän suosittelema materiaali kevääseen, pitää kuulemma pojan lämpöisenä vaikka tuulisi. Kauheasti en suostuttelua tarvinnut, onhan kyseessä kuitenkin popin vaate. Sinänsä ko. kuosia en alun perin valinnut. Ideaparkin myymälässä oli vanhan malliston väri vihreenä alennuksessa. Tuon vihreän olisin halunnut, mutta eihän sitä ollut enää oikeaa kokoa. Myyjän mukaan haalaria ei tule enää vihreenä myyntiin mutta kysäisee löytyisikö muualta vihreää vielä alesta. Oulusta löytyi ja se luvattiin posti ennakolla -30% alella lähettää. Paketista kuitenkin löytyi robotti kuvioinen veriso. Soitin Ouluun ja ihmettelin että mikäs vihreä tämä nyt on. Siellä oli ymmärretty väärin ja tämä oli ainoa ale haalari mikä löytyy. Kerjäsin siinä jotakin hyvitystä ja mielellään sen antoivat sekaannuksen vuoksi. Sain 10e lahjakortin. Totesin itseni aika pöpipääksi kun lähtee soitteleen alunperinkään jotakin tiettyä väriä eri kaupungista mutta kun mä haluun...

Nämä popot oli heräteostos, muttakun ne maksoi Sportia Pekassa vaan 19e. Voiko seittemänkympin kenkiä jättää hyllyyn jos on niin hyvä ale? Ensi talveksi on siis kengät valmiina.

Jotain itellekin. Stadiumille oli -20% alekuponki niin ostin uuden lemppari vaatteeni.

Crosstraining peruskurssi day 1

Eilen se sitten alkoi. Kuin lapsi jouluna jännitin päivällä ja odotin iltaa. Reilua puolta tuntia ennen Poltteen aula täyttyi ihmisistä, jotka täyttelivät jäsentietolomakkeita. Itse olin sen jo taannoin tutustumiskerralla täyttänyt. Kurssi alkoi ohjaajien Jounin ja Jennin selostuksella siitä mitä kurssi toisi tullessaan. Suurin osa oli tullut hakemaan ns. kovaa treeniä. Se toive tyrmättiin ja kerrottiin kurssin sisältävän perustiedot crostrainingin tekniikasta, että jokaisen kurssin käyneen on turvallista aloittaa harrastaminen. Pääasia ei siis ole tällä kertaa hien pintaan saamisella. Esille tuotiin myös se, että salilla on rento tunnelma ja porukka tervehtii toisiaan tuttavallisesti. Salilla treenaaminen painottuu henkilökohtaiseen ohjaukseen ryhmäliikuntatunneilla. Pitää vuorovaikuttaa ohjaajan kanssa ja kertoa krempoistaan treenaamista aloittaessa. Positiivisena yllärinä oli myös se, että päiväsaikaan ja viikonloppuisin on lapset tervetulleita salille vanhempien kanssa, esim. vauvan voi ottaa kaukalossa kentän laidalle äidin treenatessa. Tälläiseen mahdollisuuteen en ole aiemmin missään törmännyt.

Ensimmäisenä jakaannuttiin pareihin. Mulle ei paria riittänyt, joten pääsin Jounin pariksi. Ekaks harjoiteltiin tasapainoa ja kropan hallintaa. Sitten keskityttiin nostamisen tekniikkaan, nostettiin sitten tankoa, kuulaa tai juomapulloa lattialta, mutta se olisi tehtävä oikein.

Toisena aiheena oli kahvakuulan etuheilautus-tekniikka. Liikehän lähtee lantiosta, tämähän on helppoa, voisi joku sambaaja luulla. No, ei se ollut tosiaankaan helppoa. Tuntui että kyykkään liikaa ja selkä menee notkolle. Mutta ei muutakuin lisää treeniä, ni eiköhän se sieltä löydy pikku hiljaa. Näin päivä harjoittelun jälkeen on hartiat tooosi kipeet. En tiedä johtuuko se väärästä tekniikasta tai et liikaa oon nostanut käsillä vai oonko vain yleisesti uutena liikkeenä oudokseltaan saanut hallaa hartioihin. Tunti meni silmän räpäyksessä ja maanantaina jatketaan kyykkyjen merkeissä. Huomenna ajattelin uskaltautua ekalle kahvakuula tunnille, jee! Voi sitä endorfiinien tuomaa hyvää oloa.

siinä ne kannut on nätissä rivissä meidän treenin jälkeen :)

Virallisesti olen koukussa. Iso peukku tälle salille!