Jutta on the road

Maanantaina treffasimme Tiinan kanssa Tampretalossa Jutta Gustafsbergin luennon merkeissä.

Sinänsä en odottanut sieltä löytyvän järisyttävästi mitään uutta. Uskoin edelleen "laihdutusmetodien" vannovan rahkan ja raejuuston nimeen. Mitä sieltä sitten jäi käteen? Jutta puhui siitä miten minäkuva kehittyy. Siitä miten siihen vaikuttaa menneisyys, joka muokkaa meistä sen mitä olemme nyt. Suvun tai vanhempien painostus tuloksiin tai vähättely siitä mitä olet tai sitä mitä sinusta voisi tulla, vaikuttavat minäkuvan syntyyn. Jutan oppi tästä oli, ettei mennyttä saisi jäädä murehtimaan vaan pitäisi oppia siitä.

Jutta puhui myös unelmista. Hän rohkaisi unelmoimaan, mutta myös tokaisi ettei toivominen riitä, jos haluaa unelmien toteutuvan. Meidän tulisi asettaa tavoite, jonka uskomme olevan mahdollista saavuttaa. Tavoitteen saavuttaminen vaatii sitoutumista. Miksi sitten emme aloita sitä tavoitteen toteuttamista? Suurin syy on, että pelkäämme epäonnistumista.

Toki luento piti sisällään muutakin, mutta tässä nyt jotain sisällöstä. Huvittavinta oli kuvailu tyypillisestä laihduttajasta joka on ensin motivoitunut pudottamaan painoa ja saakin pudotettua reilusti. Sitten hän tulee raskaaksi ja lihoo reilut 20kg raskausaikana ja on siten taas laihdutuksen äärellä. Kuulostaako tutulta?

Baby-Vac

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan vinkiksi tarvitsevalle, suosittelen. Alpo on ollut pari päivää tuhisevainen ja välillä syömiseen keskittyminen menee kovan tuhinan vuoksi. Niinpä kokeilin lahjaksi saamaani nenäimuria. Baby-vac yhdistetään pölyimuriin joka hoitaa imutehtävät äidin suun sijaan (ilmeisimmin tämä versio jossa äiti imuttaa räkää on tunnetumpi vaihtoehto?). Alpo ei ollut hommasta moksiskaan ja kuvasta huomaa jäätävän räkämadon, joten voin kertoa että helpotti.

Kyseisen vehkeen saa ilmeisimmin ostettua apteekista, myös verkosta, hintaan 29e.

52 viikkoa: 3/52 vauvasambaa

Vihdoin se alkoi, "vauvasamba". Toki tunnin tarkoitus ei ole tanssia sambaa vaan saada äidit liikkumaan ja mukavana käsipainona/vastuksena toimii oma lapsi :) Tunnit on äideille ja heidän alle vuoden ikäisille lapsille. Meidän alpo oli pienin ja viettikin koko tunnin nukkuen kantoliinassa. Vanhin lapsista taisi olla 9kk. Aluksi nostettiin hikeä pintaan askelsarjoilla ja lopuksi oli lihaskuntoa.

Meidän Alpo tuskin vielä kovasti ymmärsi mokomasta mitään, mutta muiden lapset jokeltelivat iloisesti mukana. Oli ilo huomata, että mulla on vielä jotkut lihakset olemassa, koska jo hetki tunnin jälkeen lihaksissa (eniten reisi ja selkä) alkoi tuntua kipuilua ja tänään olo on kuin isommankin saliponnistelun jälkeen. Jep, rapakunnossa ollaan, mutta tästä on hyvä aloittaa. Kevyesti kerran viikossa :) Toiset vihaa kyykkyjä, voih minä niitä olen kaivannut.

Pitkästä aikaa sai tuntea liikunnan endorfiinipiikin ja oikein vahvistui se tunne kuinka sitä olen kaivannut. Kaiken tän unettomuuden ja väsymyksen keskeltä sai kummasti energiaa kun pääsi jumppaileen. Tätä lisää!

Hilda ja Mushka näyttää mallia

Vaunujen korvike

Ystäväni Mushkan takapihalla keikkui kyseinen koppa viime kesänä. Oli kiva saada se lainaan. Asutaan hissittömän kerrostalon toisessa kerroksessa ja joudutaan säilyttään vaunuja pyöräkellarissa. Juniorin päiväunet raittiissa ilmassa voisi tästä syystä kärsiä, mutta parvekevaunujen sijaan tämä koppaviritelmä toimii paremmin kuin hyvin vaunujen korvikkeena.

Hilda ja Alpo asennus talkoissa

Suklaakakkua naamaan tunkiessani

Suklaakakkua naamaan tunkiessani mietin, että ompas hienoa painonhallintaa. Moni hokee, että sähän imetät, don´t worry. Mut joo. Tänään treffasin Tiinan ja "Pt Allun" pitkästä aikaa. Siinä syödä mussutettiin ja vaihdettiin kuulumisia. Allu sitten vinkkas lukeneensa Bodycampin 15 viikon ohjelmasta synnyttäneille, raskauskiloista eroon haluaville. Kotiin päästyäni hommaa googlettelin ja innostuin. Olisiko tuosta mulle selkäranka tuleville viikoille? Jotenkin se aloittaminen vaan olisi helpompaa selkeällä ohjelmalla ja säännöillä. Tää alkais 15.2.

kuva: bodycamp.eu

Odotan innolla keskiviikkona alkavaa Baby Sambaile-tuntia, joka starttaa sambakoululla. Tästä lisää myöhemmin.

Näitä tunnelmia kaivaten...

52 viikkoa: 2/52

Kylpykonna Alpo, ikää 1kk

Kolmekymppinen

Älkää antako kuvan hämätä, ei Hän nuku koko aikaa. Voi kun nukkuiskin. Mun synttäripäivä on miltei kulunut nukkuessa. Meillä on unirytmit päälaellaan. Valvotaan yöt ja nukutaan päivät. Kun vihdoin puoli neljältä iltapäivällä sain itseni ylös "yöunilta" päätin et perhana minähän leivon synttärikakun. Koskaan en täytekakkua ole tehnyt, niin johan näin kolmekymppisenä on aika.

Siinä sitten soiteltiin anoppilan väki kahveelle, ettei kaikki kalorit mee omaan napaan. Mun syömiset on edelleen ihan viturallaan. Periaatteessa söin ekaa kertaa tänään klo 16, ei hyvä. Jotenkin vaan kun vaihtoehtona on nukkuminen vs. syöminen, oon valinnut sen nukkumisen. Tiedän kyllä että pitäis tankata mutku mutku. Päivästä toiseen koitan asiaa korjata, eiköhän se siitä :)