sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ystävän päivä

Ystävän päivä. Olkoon se erikseen kirjoitettu kun ei ole kuitenkaan helmikuu vielä. Mistä sen ystävän tuntee? Tarvitseeko sitä osata määrittää. Kuva riittäköön.
























Ystävä on iloinen. Ystävä on kova ääninen. Hän on oma itsensä. Hän on läsnä. Nämä ystävät päättivät lähteä katsomaan poliisikoiranäytöstä. Olen edelleen sitä mieltä, että Maikku halusi tapahtumaan enempi niiden poliisien takia kun koirien, vaikka se muuta väittää. Ystävä lähti mukaan, oli se syy kumpi tahansa. Hetki poliisilaitoksella  pyörittiin ja saimme selville, ettei näytöstä ollutkaan. Se oli peruttu. Paikalla oli vain poliisimopo ja auto. Mun mielestä niitä poliisejakin oli hirveen vähän?
























Siellä me kökittiin. Me ja muut lapset.
























Löytyi sieltä pari etsintäkoiraa ja ehkä sitten näytöksen peruuntumisen johdosta vastaus oli kuitenkin, et oltiin siellä koirien vuoksi, ei poliisien. Käytiin yhdessä syömässä ja kahvilla, ei siihen näytöksiä sen enempää tarvittu. Vain aikaa yhdessä. Hyvä päivä. Illalla treffasin vielä leffan merkeissä kummipoikani äidin. Hyvin vanhan ystävän ( ei iältään ;) ).


Odotan huomista innolla. Päästään taas kurkistamaan kohtuun. Kiitos Tampereen terveyspalvelut ja äitipoliseuranta. Tack och adjö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti