Sivut

torstai 26. syyskuuta 2013

Kolmatta päivää kuumekoomassa

On meinaan ollu sellanen lenssu päällä, ettei oo hetkeen ollu. Maanantai illasta asti oon ollu ihan tukossa ja vetämätön. Tiistai ja keskiviikko kului sängynpohjalla maaten ja leffoja ja sarjoja vahdaten. Osa toki jaksoista on mennyt ohi kun aina kesken nukahtaa.

Tänään oli ohjelmassa sokerirasituskoe. Eilis illasta klo 20 eteenpäin jouduin oleen ravinnotta ja tänään terkkariin raahautui punanenäinen jo valmiiksi huonovointinen minä. Pari desiä silkkaa sokeria alas ja katseella aloin heti etsiä lähintä roskista johon oksentaa. Ei sen litkun juominenkaan niin kamalaa ollut kuin se olo joka siitä tuli. Tunnin istuin ja odotin seuraavaa verikoetta. Kuumetta on edelleen, joka ei oloa ainakaan helpota. Mulla oli mukana uusin Kaks plus-lehti mut empä juuri pystynyt lukemaan kun vain keskityin hengittämiseen oksentamatta. Seuraava tunti sujuikin sitten jo lehteä lueskellen. Kolmen piston ja kahden tunnin jälkeen olin valmis lähtemään. Haukkasin hieman ruisleipää ja olo helpottui taas lisää. Ajoin kuitenkin aamun koettelemuksen vuoksi Subwayn kautta ja palkitsin itseni puolikkaalla. Nyt vaan odotteleen tuloksia, että löytyykö raskausdiabetestä. En yhtään ihmettelisi kun oon aika herkkuperse ollut raskausajan..

Laitan tähän alle vielä muutamia hankintoja mitä on tullut viime viikkojen aikana ostettua. Hauskin on ehkä toi Nextin vaatepaketti. Maanantai iltana sen netistä tilasin ja keskiviikkona jo lähettipoika sen toi. Briteistä tullut paketti tuli nopeemmin kun suomen postimyynnistä tilattaessa :) Tilasin myös tollasen raskauskorun Bebesiltä.

Sayang -hopeakorulla on vanhat perinteet jumalten saarella, Balilla. Odottavat äidit kantavat niitä ylpeinä, kuin merkkinä muille sisällään säteilevästä onnesta. Hopeakellon rauhoittava kilinä yhdistää vastasyntyneen lapsen äitiinsä, onhan lapsi kuullut saman äänen jo kohtuun äidin häntä kantaessa. Lapsen synnyttyä korun rooli vain vahvistuu. Nyt se ei enää ole merkki muille, vaan ainoastaan omalle rakkaalle pienokaiselle. Rintaruokinnan aikana kelloon tarttuvat ja sitä helistävät pienet sormet saavat aikaan tutun äänen - tämänhän minä jo tunnen! Lapsen vartuttua korun voi siirtää odottamaan sitä hetkeä, jolloin sen voi antaa eteenpäin, kun oma lapsi odottaa esikoistaan. Sayang- korusta tulee näin arvokas lahja, joka kulkee suvussa eteenpäin äidiltä äidille, lapselta lapselle.
Sayang -hopeakoru on paikallisten hopeaseppien käsityötä Celukin kylästä, Balilta. Jokainen koru on käsin valmistettu ja siksi ne ovatkin jokainen hiukan toisistaan eroavia, yksilöitä, kuten niiden kantajatkin. Hopeakoru on tehty 925 sterling hopeasta. (teksti www.bebes.fi)

Banymel hoitolaukun tilasin jo aikaa sitten Bella Bambinasta.

Vaunuiksi valitsimme ABC Designin Viper 4S:t, jotka on kevyet, kapeat ja kerrankin työntöaisaa saa säädettyä sekä pitkälle että pätkälle. Santerin ja mun pituusero tekee jo hyviä vaatimuksia työntömukavuuteen ja näissä se ainakin toimi erinomaisesti. Toi Britaxin matkaratas- turvaistuinkombo on mun ihan ehdoton suosikki. Ei tarvinnut kun nähdä ne niin tiesin et noi haluan.




Nyt tähän Lyylin osoittamaan asentoon, adjö!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti