Toistuvasta blogihiljaisuudestakin huolimatta, elossa ollaan! Oon ollut reilu kaks viikkoo saikulla. Mulla on ollut kiirus juosta lääkärissä ja verikokeilla. Vauva voi hyvin, mut tän Maman taudit uhkaa kuormittua ja oonkin nyt uhan alla joutua leikkaukseen tän raskauden aikana. Noh, koska tämä ei ole sairaskertomus, niin ei siitä enempää. Kirjoittelen kyllä jos puukkoo tarjotaan ja lääkärireissut muuttuu sairaalamajoitukseksi.
Paino nousee huimasti, iiiiik. Olen kyllä herkutellut, itseänikin saan syyttää. Paino on noussut nyt 20 raskausviikon aikana 7kg. Yritän olla stressaamatta, mutta ei pysty. Monesti ajattelee et oon kohta ihan saman kokoinen tänä syksynä kuin viime syksynä kun kaikki pudottaminen alkoi..Noh, olkoon mässääminen nyt alkuraskauden himoihin liittyvää, koitan tsempata tän keski- ja loppuraskauden. Tänään ollaankin jo alustavia sääntöjä kasattu "Sokeritonta Syyskuuta" varten Tiinan ja pt Allun kanssa. Tytöt haluu säilyttää protskupatukka mahdollisuuden sokerittomana kuukautena, mut itse otan kyl nollatoleranssi-linjan. Vaikeeta siitä tulee. Ei siis kuukauteen sokeria juomissa, ei karkkia, pullia, kakkuja tms. Kirjottelen tästä sitten syyskuussa enempi.
Oon koittanut pitää päätä kasassa tän leikkausuhan aikana. Eilen päätin ottaa vanhan kunnon endorfiinihumalan avuksi siihen ja lenkkeillä päivittäin. Löytyikin kiva lenkkimaasto alle kilometrin päästä kotiovelta. Tässä tän aamun lenkin "tarvikkeet":
On selkeesti kummallista lenkkeillä kun mahassa myllertää 300g:n painoinen kuperkeikkataituri. On ihanaa tuntea vauvan liikkeet mut lenkillä se vois nukkua. Kävellessä hieman supistelee, joten vauhti on melko maltillista.
Lenkin pituus on 5,2 km. Suurinosa sujuu näin kauniissa maisemissa. Tänään suoritin sen about. tunnissa.
Nenä on palanut viikonlopun jäljiltä. Vesi loppui kesken matkan mut selvisin ongelmitta kotiin. Kotona sitten lounaaksi nakkia ja perunaa. Nam!