Crosstraining peruskurssi: the last day

Maanantaina oli viimeinen kerta peruskurssia. Kerrattiin kaikki kurssilla käydyt tankotekniikat. Nyt on eväät aloittaa treenaan hyvin ja oikein. Korostettiin, että tästä se treenaaminen vasta alkaa, eikä suinkaan lopu.

Tiistaina ja tänään torstaina oon huhkinut crosstraining mix tunneilla. Niissä alkuosa tunnista on voimaharjoittelua ja loppuosa kestävyyttä ja hyvää hikitreeniä. Tiistaina penkkipunnerrettiin ja tänään etukyykättiin. Tiistaina oli parinani tunnilla ystävän sijaan tuntematon tyttö ja oli huippu kiva huomata kuinka hän välitti ja jaksoi tsempata vierasta ihmistä nostaan tankoa kun jo tuntui ettei se enää nouse. Tää on tän salin suola et kaikki tsemppaa. Tein 25 kg:lla 8 toistoa kuusi kierrosta. Aikaisemmin sain hädin tuskin sen 20 kg nouseen max sen kaheksan kertaa. Heti kun on tekniikka paremmin hallussa ja oikein ajattelee lapoja laittavansa yhteen ja rintaa rottingille saa nostettua paremmin. Kovasti mietin sitä kuinka painin pelkän tangon kanssa gogolla. Nyt siihen sai jo pienet lisäykset ja aika monta toisto kertaa. Tänään huhkittiin etukyykkyjä. Toi kyykkääminen on haastavaa et saa sen tehtyä puhtaasti selkää satuttamatta syvään. Tätä vaan pitää treenata ja saada liikkuvuutta lonkkiin et polvet aukee tarpeeks.

Ja tähän loppuun huvitan teitä kuvalla tortusta, ns. palauttava torttu kun Mushka toi mulle palan sen super porkkanakakkua. Siitähän löytyi tietenkin hyviä rasvoja ja heraproteiinia. Kivaa loppuviikkoa kaikille!

52 viikkoa: 10/52

Nyt on jo 10. yhteiskuva viikko meneillään. Tämä otos on koskikeskuksesta kahvilasta, jossa kahviteltiin ystävien kanssa alkuviikolla. Pikku herran kanssa on vielä helppo kaydä kaupoilla ja kahviloissa kun nukkuu niin hyvin turvakaukalossa ja viihtyy toki hereilläkin tyytyväisenä. Alpo on ollut viime viikot kiukkuinen iltaisin ja yöunille on alettu meneen jo viimeistään klo 20. Yhden hyvän pidemmän unipätkän hän nukkuu mut loppu yö on sitten edelleen katkonainen.

Project Fit Mom viikko 2 yhteenvetoa

Tää viikko on ollut haastava niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ruokavaliossa on ollut vaikea pysyä ja suklaapatukat ruokakaupan hyllyissä ovat huutaneet nimeäni. Mielikin on ollut maassa, en tiedä onko syynä ollut muka pieni stressi pojan tän päivän risatiäisiä kohtaan vai missä on mätännyt.Selkeästi taas on menossa se vaihe painonpudotuksesta, ettei pysty katsomaan peiliin vaan kaikissa vaatteissa näyttää ilmapallolta vaikka muut kovasti rohkaisevatkin ja sanovat, että näytän hehkeältä ja ja ja. Kuitenkin se oma pää on kaikkeen tyytymätön. Liikun tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen elämässäni. Olen kokenut sen terapeuttiseksi ja on ihanaa päästä kotoa vauvan luota välillä viettämään omaa aikaa salille. On se kumma, että silti tällä viikolla oon ollut tyytymätön jopa liikkumiseeni, vaikka eilen hölkkäsin yli 3,5 km vuoden tauon jälkeen. Viimeksi tein sen kun olin pienimmilläni 71 kilon painossa ja nyt sitä painoa on vielä miltei 10 kg enemmän. Miksi silti ei voi olla itseensä tyytyväinen? Miksi ei voi olla itselleen armollisempi? Miksi ei osaa malttaa? Se maltti. Ei jaksaisi odottaa niitä näkyviä tuloksia mitä näkee mittanauhasta, suurentuneesta vaatteesta, siitä omasta peilikuvasta. Miksi ei osaa muistaa, että synnytyksestä on 2,5 kk aikaa? Malta hyvä ihminen! Suurin osa vetää laskiaispullaa sohvalla, mutta minä juoksen iltalenkkiä sen jälkeen kun vauva on huutanut pää punaisena itsensä uneen edellisen tunnin aikana. Ehkäpä syy kaikkeen on se, että olen aina ollut ankara itselleni. Olen äkkipikainen. Kaikki pitäisi saada heti mulle nyt. Ei halua odottaa, et paino ja vartalo muuttuu pikkuhiljaa vaan odottaa tuloksia nopeasti. Nyt miltei naurattaa tää itsensä morkkaaminen kun tähän alle sepostan viikon liikunnat, pistäkääpä kotiäidit paremmaksi:

Ma: crosstraining peruskurssi 1h
Ti: kävely 1h
Ke: kävely 50 min + Hiit 30 min + Liikkuvuus 30 min + crosstraining peruskurssi 1h
To: -
Pe: kävely 9,4 km 1h 40 min
La: juoksu 31 min
Su: -

Ensi viikolta odotan paluuta tasaiseen ateriarytmiin. Toivutaan tämän päivän ristiäisherkuista, joita söin yllättävänkin kohtuudella. Crosstraining peruskurssi päättyy maanantaina ja sitten on huikeet valmiudet crossfitata kylliksi. Tässä vielä päivän kuva pläjäys poikamme kauniista juhlasta. Ihanaa oli viettää aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Juhlan kunniavieras itki papin tervetulleeksi, mutta muutoin koko kastetilaisuuden nukkui kauniisti Heidi kummin sylissä.

52 viikkoa: 9/52

Viikon yhteiskuvaksi valikoituu otos pojan ristiäisistä, jossa hän sai nimeksi Alpo Aleksi.