Äitienpäivälahja

Jo ennen Alpon syntymää haaveilin uudesta tatuoinnista. Olen 17- vuotiaana ottanut ihka ensimmäisen tatuointini. Ajoittain olen synnytyksen jälkeen maininnut, että olisi kiva ottaa jokin kuva, sekä lapsen nimi. Äitienpäivänä Santeri sitten kysäisi, että vieläkö mää sen kuvan haluan. - Haluanhan minä! Tiesin, että nilkkaan se tulee ja parhaiten pikkuistani kuvaa lintu. Ystäväni Lauran sukulainen tatuoi, ja koin helpoksi ratkaisuksi valita Riikka tatuoimaan kun tutustuin hänen piirtotaitoihinsa. Riikan kotisivut löytyy täältä. Niin me reilu viikko sitten ajeltiin Orivedelle ja kerroin toiveistani ja viikkoa myöhemmin eli eilen pistettiin kuva nilkan yläpuolelle. Jännitti ihan kamalasti, olihan edellisestä kerrasta jo 13 vuotta. Kun alettiin tikkaamaan muistin, ettei se nyt niin kamalaa ollutkaan. Linnun pyrstön kohdan värittäminen sai mut vähän pärrään mut muutoin oli kipu suht minimaalista.

Nyt tässä sit alkaa se paraneminen. Ei oo helteet parhaat mahdolliset ton koiven kans. Aurinkoo ei siihen saa saada joten pitkät, löysät puntit ulkona ja paljon ilmakylpyä kotona. Liikunnat on haavan paranemisesta riippuen nyt melko minimissä. Lauantaina kuitenkin aion Likkojen lenkille.