Jännitin, et millasta on matkustaa ton pikku ukon kans niin pitkä matka, et onko se ajelu pelkkää kitinää. Mut hyvinhän se meni. Hyvin meni myös itse mökkeily. Lapsi nukkui paremmin kuin kotona ja jos alkoi kitisyttään pystyi laittaa pojan puunsäilytyslaatikkoon pulikoimaan (tee se itse amme ämpäristä).
Kelit suosi. Vettä satoi viikon vain yhtenä päivänä. Penikkatautiakin uhmaten lenkkeilin, koska olisko parempaa lenkkimaastoo voinut pyytää. On silti kummallista, et jaksoi hölkötellä, koska syömiset ei ollut hallittua eikä hillittyä koko viikon aikana. Jo se et vetää hiilaria joka aterialla ja syö epäsäännöllisesti tuo pöhöttyneen olon, mutku piti vielä sitä karkkia ja sipsiäkin tunkee naamariinsa. No, lomalla otettakoon rennommin, olen nyt sit motivoituneempana tässä arjessa.
Meillä ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa lomaviikon varalle. Seurusteltiin mukana olleiden sukulaisten kanssa. Syötiin. Käveltiin. Katsottiin pätkivää telkkaria. Hengailtiin rannalla ja lähi terasseilla.
Kotiin on kuitenkin aina kiva tulla (vaikka täällä on kuuma ku pätsis).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti