Joskus tämä sanonta pitää paikkansa. Kävin eilen vanhalla salillani treenaamassa Allun ja Tiinan kanssa. Tällä viikolla on treenit vähissä, koska mua vaivaa säärien tuskanen kipu a.k.a penikkatauti. Mut hei, ylävartaloa voi aina tehä, eiks ni? Mutta siis, olen nyt treenannut Poltteella 4 kuukautta. Virallisesti nyt voin sanoa et olen kotiutunut. Eilen vanhalla salillani tunsin olevani hukassa. Ensinnäkin perus salitreenistä on nyt niin sanotusti 4kk + yks raskaus aikaa ja onhan se kankeeta sit ekalla kerralla. Oon myös tottunut niin kropan kokonaisvaltaiseen treenaamiseen et kun pumppas vaan yläkropan lihaksia (tai no parit vatsat kans) jäi treeni jotenkin tuntumaan vajaaksi. Crosstraining tunnilla koko kroppa treenautuu vaikka painotus olisi vain muutamaan lihasryhmään.
Toki näitä kahta treenikaveriani on ollut ikävä (heidän suostuttelu salin vaihtamiseen jatkukoon...). Vanhan salini tiloja ei kuiteskaan ole ollut. Kaikki tuntui siellä melko ahtaalta kun on ehtinyt tottuun Poltteen neliöihin. Pakkohan se oli ottaa saliselfie (for old times sake):
Heh, ja vertailun vuoksi kuva vuodelta 2012:
Joten, vaihtamalla paranee, niin sali kuin kuvakin joten nyt nää koivet kuntoon ja jatketaan harjoituksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti