En tiedä olenko asiakkaana enempi tyypillinen sairaanhoitaja vai stressaantunut äiti. Tietenkin kun raskautta on pitänyt seurata tarkemmin on aina lääkäriin mennessä pieni pelko siitä, että kaikki ei olisi hyvin. Toki se tuo stressiä jne jne, mut olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että asiat pitää perustella selkokielellä, eikä vain siirtää vastuuta lääkäriltä toiselle. Toki hoitajana saatan osata kysyä enemmän kuin "muut äidit", mutta sitä vartenhanhan porukka on siellä töissä et heiltä kuuluu kysyä?! Ensinnäkin vastaanotolla ollut sisätautilääkäri työskenteli kuin olisi liukuhihnalla. Ei antanut vastaanotolla olevan sairaanhoitajan kysyä juuri mitään minulta vaan halusi esittää omat kolme kysymystään ja ohjata meidät ulos ovesta. Hoitaja minussa nousi ja olisin halunnut sanoa lääkärille suoraan, että annan nyt hyvä ihminen kollegasi tehdä myös työnsä. Se miten lääkäri kohteli huoneen hoitajaa vähäpiätöisempänä oli raivostuttavaa. Lääkäri ohjasi suurimman osan kysymyksistäni gynekologille, jonka tapaisin seuraavana. Gyne ei ollut sen yhteistyökykyisempi. Olin odottanut niin innolla että saisin tilaisuuden taas kysyä lapsen sukupuolta ja mainitsinkin asiasta heti alkuun. Lääkäri teki ultraa tarkastaen lapsen kokoa. Toki en tiedä vielä tänäänkään mikä ultran tarkoitus oli tässä vaiheessa, mutta lääkäri keskittyi vain lapsen kokoon. Missään vaiheessa lapsen kasvua ei ole epäilty olevan mitenkään poikkeavaa, mutta nyt lääkäri oli erityisen kiinnostunut asiasta. Mutta ei sitten mistään muusta ollutkaan. Pian hän lopetti ultraamisen, antoi paperia ja kertoi lapsen kasvavan ihan normaalisti keskikäyrällä. Hetki meni kun nieleskelin kyyneleitäni ja totesin et tässäkö tää nyt oli? Mikä siinä koossa nyt meinasi olla niin mielenkiintoista? Ei tämän nyt mikään kokoarvio pitäisi olla? Lääkäri totesi vain, että ainiin se sukupuoli. Unohdin. Toki päivän viimeinen potilas on varmasti uuvuttava, mutta yrittäisivät edes asiakaspalvella. Tiedän kyllä että pääasia on se että kaikki on kunnossa, mutta mutta. Se miten väsynyt/kyllästynyt työhönsä on ei saisi näkyä vastaanotolla.
Toki käyntiin kuului muitakin kysymyksiä, joihin jouduin kyynelien läpi pyytämään selvyyttä, mutta juuri niitä ei pystytty selventämään ja ilman että lääkäri olisi itse todennut selvittävänsä asiaa niin se että joudun itse pyytämään sitä on eri kummallista. Viimeisen 10 viikon aikana olen ollut keskivertotyytyväinen polin toimintaan, mutta kauhulla ajattelen miten kasaan itseni ensi kerralla. Toki suurinosa kyynelehtimisestäni johtuu hormoneista, tuskin se perinteisesti itkuklinikka on.
SummaSummarum Poika olkoon edelleen mahdollisesti Päivi ja toisinpäin. Lääkärin lohdutus " -voidaanhan sitä sukupuolta kokeilla tarkastaa sitten raskausviikolla 36 uudelleen". Mulla ei ollut juuri mitään sanottavaa siihen. Ehkä et se voi syntyä jo silloin, enköhän sitten saa sen tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti